Tua Forsström Lokakuun iltana soudin järvelle –runoja, suom. Caj Westerberg Siltala 2013
Runoilija palkittiin Ruotsin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. – Olen erityisen ihastunut niukkasävyisiin runoihin, joissa sanoja on säästeliäästi, mutta ne syvällisiä ja merkityksellisiä. Tuan runot ovat sitä laatua. Ne kutsuvat vaivihkaa lukijaa ulos ajatuspoteroistaan.
*
Kristiina Harjula Ollaanko me jo vanhoja Kirjapaja 2018
”Elämää suurten ikäluokkien matkassa” alaotsikoitu kirja paneutuu vuosien 1944-1998 globaalisti tärkeimpiin tapahtumiin ja muutoksiin suurten ikäluokkien kokemina haastattelujen pohjalta. – Paljon on tuttua ja itsekin koettua. Matkan varrella elettyä ja havaittua nousee mieleen.
*
Mikko Granroth Mustat juuret –novelleja Siltala 2022
Tamperelainen fil.maist. Mikko Granroth ylläpitää dementiamediablogia ja julkaisi vastikään esikoisnovelliteoksensa. – Erikoinen kirja esikoiseksi. Granrothin kieli on monisärmäistä ja värikästä, kaleidoskooppimaisella tavalla. Se on myös osittain vaikeasti ymmärrettävää, paikoin jopa sekavaa. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta vaatii lukijalta kärsivällistä paneutumista, että se mitä kirjoittaja koettaa viestiä, tulisi ymmärretyksi.
*
Karin Fossum Marraskuun neljännen vastainen yö Johnny Kniga 2005
Kirjailija Karin Fossum kertoo tarinan isästä ja äidistä, joiden 17-vuotias tytär lähtee kotoa marraskuun neljännen päivän vastaisena yönä ja katoaa jäljettömiin. ”Romaani on mielen matka uuden elämän alkupisteeseen – armon mahdollisuuteen.” – Kirjaa lukee melkein henkeään pidätellen, niin herkkää ja taitavaa on vanhempien kokeman järkytyksen ja piinan monitasoinen kuvaus. On selvää, että ainoan lapsen katoaminen muuttaa vanhempien käsityksiä itsestään ja toisistaan. Mies ja vaimo yrittävät selviytyä tilanteesta niillä edellytyksillä, joita kummallakin yksilönä on. Myös parisuhde joutuu tarkastelun alle. Yllättävä loppuratkaisu tuo armon ja armollisuuden näkökulman vahvasti esille. – Fossum on tosi taitava suhteiden muutoksen ja tunnelmien kuvaaja.
*
Tommi Kinnunen Pimeät kuut WSOY 2022
Tommi Kinnunen paneutuu kuvaamaan uransa loppuvuosia elävän naisopettajan viimeistä pestiä rajaseudun syrjäkylän supistetun koulun oppilaiden ohjaajana. Opettajan terveys on murtumaisillaan ja elämä monin tavoin rikki, mutta puolensa hän pitää ja tehtävänsä täyttää. – Tommi K. on kyllä mestarillinen tekstin tekijä, saa lukijan tempautumaan mukaan mihin vain lähtee tarinaa viemään. Tarina kuljettaa lukijaa, eikä kirjailija häiritse epäoleellisilla kuvauksilla mielikuvia, joita lukijalle nousee. Opettaja on inhimillinen persoona kaikessa rujoudessaan ja lukijan myötätunto häntä kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun hänen elämänsä kovat ehdot avautuvat lukijalle.
*
Heli Hulmi Pimeän kynnyksen yli Aviador 2022
Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi on käynyt sisäistä keskustelua runoilija Tomas Tranströmin tekstien kanssa ja kirjoittanut siitä heränneitä ajatuksia peilattuna oman elämän ajankohtaisiin kokemuksiin. – Keskustelukirja on yllättävän hyvin toimiva muoto, kun pohjana on aito kiinnostus runoilijan persoonaan ja tekstien taustoihin. Kirjailija kuljettaa ajatustenvaihtoa runoilijan tekstien kanssa elämänmittaisen kiinnostuksen läpi. Väkevä lukukokemus, johon punoutuu myös lukijan omat kokemukset Helin persoonasta muutamien kirjoittajakurssien pohjalta.
*
Jukka Pakkanen Olla, hengittää Aviador 2022
Minimalismin mestari, Jukka Pakkanen, on julkaissut pienen (70 sivua) ajatuskuvien ketjun, joka keskittyy kahden ystävyksen yhteisen muiston ja syvällisen toinen toisensa ymmärtämisen ytimeen. Ystävistä toinen makaa sairaalassa ja ajelehtii muistikuvien ja mielleyhtymien virrassa tajunnan rajamailla. Olen aiemminkin kertonut täällä pitäväni Pakkasen kirjailijanlaadusta ja tekstin kerroksellisuudesta. – Tässä uusi, fantastinen pikku helmi lukijoille!
*
Nunna Kristoduli Päiväkirjat toim. Marja ja Riitta Lampi Lintulan luostari 2022
Siviilihenkilö Anna-Leena Lampi koki jo varhain kutsumusta luostarielämään. Tunnollisena ja älykkäänä perheensä vanhin tytär kirjoitti kuuden laudaturin ylioppilaaksi. Vanhemmat ja opettajat olivat suunnitelleet hänelle lääkärin tai tiedenaisen uraa, mutta lahjakas tytär etsi oman tiensä. Päiväkirjat toimitettiin yksiin kansiin sisarten toimesta (v. 2020), Kristodulin kuoleman jälkeen. – Tapasin Nunna Kristodulin henkilökohtaisesti vähän ennen hänen kuolemaansa v. 2019 Lintulassa käydessäni. Olin lukenut aikaisemmin julkaistun Kristodulin ja Suvi-Anne Siimeksen keskustelukirjeenvaihdosta julkaistun kirjan. Henkilönä Kristoduli oli vilpitön ja itselleen vaativa, mutta kärsi vanhempiensa hyväksymättömyydestä. Nunnan kilvoituksen ankaruus selviää päiväkirjojen sivuilta. Kristoduli opiskeli yliopistossa filosofiaa ja nykykreikkaa ja hakeutui sitten pieneen kreikkalaiseen nunnaluostariin, jossa hän sai mahdollisuuden kääntää Filokalian suomeksi. Suurtyö kesti yli kaksikymmentä vuotta. – Päiväkirjatekstit valottavat erityistä persoonallisuutta ja hänen merkitystään Suomen Ortodoksikirkossa.
***
Viimein sain auki blogisi. – Voi, nuo nunna Kristodulin päiväkirjat täytyy lukea. En tiennyt, että hän on kuollut. Luin aiemmin hänen blogikirjoituksiaan. Minulla on hänen kirjansa ”Rukouksen virta”, jota silloin tällöin olen lukenut uudelleen. Häneltä on tullut ajatus, että luostarielämässä kuljetaan ajassa, vuosisadat katoavat,
kun siellä tutkitaan tarkkaan pyhimysten elämää ja ajatuksia vaikka tuhat vuotta sitten.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 5. tammikuuta @ 17:24
Kannattaa todella lukea. Kyllä erityinen elämäntarina avartaa maailmankuvaa ja uskonnäkemyksiä. Ja muistaa, että jokaisella on tiensä. Tärkeintä on olla uskollinen sille, minkä kokee omaksi kutsumuksekseen, niin ajattelen.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 8. tammikuuta @ 12:47