Pääsiäisen jälkeinen arki alkoi meillä uurastuksen merkeissä. Ajoimme eilen Tädin kotiosoitteeseen, jossa makuuhuoneen katon läpi valuneiden vesinorojen turmelema lattia oli uusittu, seinät kuivatettu ja maalattu sekä katto paikattu ja maalattu remonttifirman toimesta. Täti ehti olla remontin aikana puolitoista kuukautta kahdessa eri hoitokodissa. Koska juhlapäivien alla mistään ei saanut siivousapua, tartuimme puuhaan. Makuuhuoneen huonekalut pyyhittiin ja toimitettiin alkuperäisille paikoilleen, vuodevaatteet imuroitiin ja tuuletettiin, verhot ripustettiin paikoilleen ja matto lattialle. Keittiöstä pyyhittiin pölyt ja lakaistiin lattia, kerättiin jätesäkillinen tyhjiä muovirasioita, pilaantuneita ruokia ja kuolleita ruukkukukkia. Olohuoneen puoli ja ikkunoiden pesu jäi odottamaan luvattua siivoojaa, joka toivottavasti tulee ennen kesää.
Tänään taksi toi Tädin kotirapun eteen ja Toinen oli sovitusti vastassa. Täti tunnisti kotinsa siitä päätellen, että joku matto oli ’väärässä’ paikassa. Iltahoitaja tuli huolehtimaan lääkkeet, iltapalan ja nukkumaan käynnin. Huomisaamusta kaikki jatkuisi kuin ennenkin. Toisen ottamasta kuvasta päätellen Täti oli saanut hyvää huolenpitoa, siitä kertoivat pyöristyneet posket ja tyytyväinen ilme.
Hauska kuulla! Vanhanakin voi olla monenlaisia vaiheita ja elpymistäkin. Onneksi hänellä on teidät.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 21. huhtikuuta @ 20:39
Vanhusten kotihoito Espoon kaupungin järjestämänä ja yksityisen yrityksen ostopalveluna on käynyt meille puutteineen ja etuineen selväksi näiden vuosien aikana. Vakituista hoitokotipaikkaa ei ole mahdollista saada, ei tuntuisi hyvältä sekään, että vanhus joutuisi kiertämään hoitokodista toiseen. Kyllä hoitokotipaikka olisi 98-vuotiaalle muistisairaalle ilman muuta mielestäni parempi vaihtoehto. Onneksi näitä tilapäisjaksoja on tähän mennessä saatu hätätilanteissa, Täti on virkistynyt niissä joka kerran.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 21. huhtikuuta @ 21:51