vehreys syvenee viikko viikolta. pääskyset saksivat taivaan sineä. kumpupilvet ja auringonsäteet vuorottelevat sadepilvien kera. molemmat pitävät kesää vauhdissa. tänään muistin ikiaikaista unelmaani viettää vielä kerran vuodenaikojen taitteet maalla, veden tuntumassa. aistia kevään ensi merkit, luonnon syvenevät värit ja kukkien yllätykset. kulkea läpi kesän kuumat aurinkopäivät varjoa etsiskellen. tuntea viilenevien iltojen lumo ja kesän taittuminen syksyyn. monet unelmat olen elämässä jo ehtinyt elää todeksi. tätä vielä/enää en.
Onpa hieno kuva! Se aivan kutsuu kulkemaan syvemmälle metsän salaisuuksiin.
Kommentin jätti annikki · torstaina 6. kesäkuuta @ 09:04
Saniaisten heleä matto… minustakin se kutsuu.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 6. kesäkuuta @ 20:01
Kaunista sanallisesti ja kuvallisesti
Kommentin jätti seita · sunnuntaina 9. kesäkuuta @ 09:43
Seitsemänkymmentäkaksi suvea olen saanut. Jokaisesta olen nauttinut ja yhä muistojakin kertaan!
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 9. kesäkuuta @ 10:44