Lapsuudessani metsän eläimiin liittyviä satuja luettiin kotona ja koulussa. Saduissa eläimillä oli inhimillisiä luonteenpiirteitä ja niille tapahtui samanlaisia asioita kuin ihmisillekin. Niihin oli helppo samaistua ja samalla voi käsitellä pelkojaan, sympatian ja antipatian tunteitaan leikin varjolla. Vasta aikuisena tv:n luontodokumenttien myötä on päästy seuraamaan eläimen todellisuutta sen omassa ympäristössä.

Joulukorttitaiteessa eläinhahmot tuovat samoja tunteita pintaan kuin lapsuuden saduissa. Myös pehmolelujen markkinointi perustuu paljolti vanhojen eläinsatujen hahmoihin.