Yksi sympaattisimmista pikkulinnuistamme on varpunen. Sitä luonnehditaan usein sanoin tavallinen, arkinen ja harmaa. Pihassa varpuset ovat vilkkaita ja touhukkaita ja tulevat hyvin keskenään toimeen. Laulullaan ne eivät hurmaa, mutta seurustellessaan pensasaidassa tai pihapuissa, ne sipisevät ja hilisevät hauskasti.
Varpunen on niitä harvoja lintuja, joista on olemassa joululaulu. Suomalaiskansalliseen tapaan sekä sävel että laulun tarina ovat surumieliset, siitäkö johtunee, että laulu on yksi suosikeista joulusta toiseen. Topeliuksen alkuperäiset, ruotsinkieliset sanat ovat suomennosta vivahteikkaammat. Jäätynyt järven aalto odottaa kevättuulia; pienen pirtin portailla seisova tyttö seisoo vihreällä ovella ja riemuiten tytön luo lentävä varpunen lentää iloisin siivin.
Eilisessä taloyhtiömme joululauluhetkessä Varpunen oli myös suosikki. Sen taustasta keskusteltiin.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 13. joulukuuta @ 09:08
Otto Kotilaisen sävelmä istuu runoon henkeen hyvin. Kyllä tuota minäkin joka joulun tienoilla hyräilen.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 13. joulukuuta @ 10:58