laskiainen oli muinoin lasten ja aikuistenkin riehakas kelkkamäkipäivä. sitä se toki voi olla nykyäänkin siellä, missä on lunta. kristinusko antoi laskiaiselle uutta sisältöä: paastonajan alkamisen. kristuksen kärsimisen ja uhrikuoleman muistoaikaa lähestyttiin kieltäytymällä huveista ja herkuista, hiljentämällä ja rauhoittamalla elämäntahtia. ei ole tätä päivää, sanoo moni. ei ehkä meillä, joilla on kaikkea, mutta pakollista paastoa on paljon tässä samassa maailmassa.
ei ole ihmiselle luontaista luopua vapaaehtoisesti elämän nautinnoista. siihen tarvitaan henkistä ponnistelua, jokin syy miksi. jos motiivia ei ole, paasto pelkkänä suorituksena on turha. paastoamalla ei tulla paremmaksi ihmiseksi, ei se ketään pyhitä. mutta se tutustuttaa itseen, omaan nautinnonhaluun, paljastaa rakkauden helppoon ja hauskaan.
hyvistäkin asioista voi joutua paastoamaan, se askarruttaa minua juuri nyt.
Olen muutamia kertoja elänyt viikon mehupaastolla ja kokemukset olivat ihan myönteisiä. Se oli minulle puhdistautumista kaikesta kuonasta ja samalla virkistäytymistä. Etukäteen tietysti täytyy henkisesti valmistautua ja ajatella, että pystyn siihen. Kun olin silloin vielä työelämässä mukana, niin ei ajatukset liikaa kohdistuneet itseen.
Tuo muslimien ramadan on minusta epäselvempi asia, koska eihän se ole oikein paasto, kun vain puoli vuorokautta ollaan ilman ruokaa ja juomaa. Muistan Kairon ajoilta, kun oli helle ja paikallisten silmät kiilsivät ehkä nesteen puutteen takia. Vai pitääkö paaston olla kärsimys? Ei mielestäni.
Kommentin jätti tuulamummo · tiistaina 13. helmikuuta @ 18:26
Paastokäsityksiä on monenlaisia, sekä terveyspaastoissa että uskonnollisessa paastossa. Luterilaisittain usein puhutaan myös erilaisista riippuvuuksista paastoamisesta. Ajattelen, että se paasto on hyväksi mikä tuntuu hyvältä ja johtaa johonkin hyvään. Raamattu kertoo myös motiivipaastosta tehtävään valmistautumisen osana (esim. Johannes Kastaja ja Jeesus), johon liittyi vetäytyminen yksinäisyyteen ja keskittyminen rukoukseen. Nyt kun olen vapaaehtoisesti vetäytynyt sosiaalisesta elämästä tietyksi ajaksi, haluan nähdä, tukeeko se levollisuutta ja rajallisten elämänehtojen hyväksymistä.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 13. helmikuuta @ 21:08