Viimeinen viikko alkaa, Timon työt etenevät, putkimiestä ja sähkömiestä odotellaan. Laatoitukset saumauksineen ovat valmiit. Tiistaina putkimies ja poika tulevat, ahertavat aikansa, niiden jäljiltä pesuhuoneen seinälle ilmestyy ’rättipatteri’ ja siihen johtavat putket sekä pesukoneen liitännät. Timo viimeistelee saunaa. Käymme rautakaupassa valitsemassa hyllyn suihkunurkkaan ja naulakon pyyhkeille. Poikkeamme leipomossa tilaamassa kakun, ja kutsun ohimennen talon rouvat kakkukahveille, kunhan työ valmistuu. Lämmitän eilistä makaronilaatikkoa ja katan pöytää. Yhtäkkiä Timo huutaa Toisen paikalle, on hässäkkää, vesi suljetaan, putkimies soitetaan takaisin, välitilan kattoa otetaan auki uudestaan. Jostain oli valahtanut vesipisara putkea pitkin. Missä vuotaa? Kuuluu puhetta ’ilmakellosta’, jonka tiiviste on prakannut. Toinen hakee isännöitsijän ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan toteamaan tilanteen. Onneksi Timo huomasi heti, vahinkoa ei ehtinyt tulla.  – Näyttää siltä, että kakkukahvit siirtyvät, tuumin, mutta se nyt on pieni murhe. Putkimies tulee ja menee. Hässäkkä rauhoittuu, kun talo tyhjenee työväestä.

Keskiviikkoaamuna ensimmäisenä oven takana on haraldhirmuisen apuri ja kohta hän itse. Saman tien putkien kilinä ja kalina, laikan kirskuna, kaakelien poraaminen alkaa. Paineentasauskellot siirretään suihkuhuoneen puolelle ja kattoon asennetaan luukku niiden tarkistusta varten. Timokin tulee ja jatkaa eilisestä saunan puolella. Toinen menee vaihtamaan pihalle talvirenkaita autoon. Kun hän tulee sisään puolipäivän välipalalle, Timo on ruokatunnilla ja putkityö jäänyt jatkumaan. Toinen joutuu selittämään apurille, miksei suihkun nurkkahyllyä voi laittaa niin päin kuin poika yrittää. Voi herrantähden, eikö tämä ole koskaan nähnyt nurkkahyllyä, sanon minä. Timo tulee takaisin ja stressaa, että aikataulu venyy ja paukkuu, kun toinen työmaa odottaa jo. Olemme myös ärtyneitä aikatauluasiasta, mutta kun tapahtunut viive ei ole kenenkään syy, pitää vain kestää.

Torstaiyönä satoi ensi lumen. Hiljainen hiutaletanssi jatkui aamulla. Timo tulee kahdeksalta ja jatkaa työtään saunan puolella. Toinen hakee rautakaupasta kiukaaseen kiviä ja valitun korisysteemin pyykkiä varten. Miehet kuuluvat pitävän pientä puhetta suihkun vedensekoittajasta puuttuvasta osasta ja yleisemminkin putkityön tekijöiden osuudesta remontissa. Yhtä ja toista sanomista siitä. Kun Timolla on työrauha, hänen työnsä edistyy ripeästi.

Perjantaina Timo on puoli kahdeksan ovella rimoja käsissään. Naulapyssyn paukkeella alkaa päivä. Timo soittaa sähkömiehelle: missäs viivyt. Kun tämä saapuu, miehet laittavat kiukaan paikalleen, ja sähkäri viimeistelee säädintä, joka on vedetty pesuhuoneen eteistilaan. Ilmenee, että kiukaan säädin ei näytä termostaatin lukemaa, vaikka toimii muuten. – Pitää soittaa kiuasfirmaan ja kysyä mistä kiikastaa. (Sen nyt arvaa, ettei siellä kukaan perjantaina iltapäivällä vastaa.) Pistorasiat ja valokytkimet vielä paikoilleen, ja mies vilahtaa tiehensä. Olen varmuuden vuoksi kattanut kahvikamat pöytään, keitin on ladattu ja kakku jääkaapissa – jos sattuisi jäämään kupillisen verran aikaa… mutta tuskin jää. Timo kantaa tavaroitaan jo autoon ja huokailee, että pitää olla pankissa neljältä. Hän sanoo tulevansa maanantaina viimeistelemään. – Jätän sulle sitten palan kakkua, heitän hyvästiksi. Perun kahvikutsun talon rouvien osaltakin ja tuumin, että palataan asiaan ensi viikolla. Syömme sitten kakun sunnuntaina Esikoisen joukkueen kera. Heti kokeilen pyykkikonetta – ja tsadaa! – sehän toimii ihan nätisti. No, saunomaan ei vielä päästä, mutta suihkua saa käyttää. Kyllä tämä tästä.