Sara Stridsberg Niin raskas on rakkaus suom. Outi Menna Tammi 2016, (ap.2014)
Stridsberg on ruotsalainen nykykirjailija, Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnollakin v. 2006 huomioitu. Neljäs romaani on vanhan mielisairaalamiljöön ja menneen ajan hoitokulttuurin kuvaus. Romaania sanotaan mestarilliseksi ja kauniiksi tarinaksi hulluudesta ja toivosta, rakkaudesta ja kuolemasta, valosta ja varjosta. – Kauneus tulee viileydestä, jolla tarinan palaset kerrotaan ja liitetään toisiinsa niin, että ne muodostavat ehyen kuvan, joka väreilee.
*
Tuula-Liina Varis Huvila WSOY 2016
Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenellä aikuistuva nuori nainen rakastuu valovoimaiseen taiteilijamieheen. Teos on suojatusti varttuneen tytön kasvukertomus. Hän ehkä kuvittelee ajan tapaan aviomiehen tuovan saman turvan kuin kotona on ollut – ja pettyy. Unelmat kariutuvat, ja lopulta arkea pitää koossa avuksi haettu monitaitoinen köyhän kodin tytär, Selma. – Kiinnostavasti kuvattu aika ihanteineen ja ihmiskohtaloineen. Taitajan käsissä yksinkertainen tarinakin hehkuu.
*
Linda Olsson Sisar talossani suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi Gummerus 2017
”Kertomus selityksiä ja sovitusta etsivistä sisaruksista.” Äidin hautajaisissa Maria tulee kutsuneeksi sisarensa Emman luokseen Espanjaan. Kahden vuoden kuluttua Emma tulee ja viipyy niin kauan, että sisarukset löytävät toisensa puhumattomien ja yhteydettömien vuosien yli. Olssonin romaanin rakenne on lukijalle miellyttävä, takautumat tapahtuvat muistelevassa puheessa eikä kerronta hyppele sinne tänne, kuten usein nykyromaaneissa. Tarkkaa ja sävykästä henkilökuvausta on ilo lukea. – Pidin kirjasta. Ja jälleen totesin, että Olsson ei petä.
*
Karl Ove Knausgård Kevät suom. Jonna Joskitt-Pöyry LIKE 2016
Vuodenaikasarjan kolmas opus on puhetta jo syntyneelle nuorimmaiselle, jonka ominaispiirteitä isä havainnoi ja opettelee tunnistamaan. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kourissa kamppailevan äidin romahdus sävyttää elämää kirjailijoiden talossa. ”Knausgårdin uusi romaani on itse asiassa Taisteluni 7. Hän on palannut vahvalla romaanilla, joka todistaa hänen kykynsä eksistentiaaliseen elämänkuvaukseen.” – Ilahduin, että välityöltä tuntuneen vuodenaikasarjan uusin on taas niillä tasoilla, joilla kirjailija loi menestyksensä. Perheen arjen ja isän selviämiskamppailun kuvaus on rehellisyydessään koskettavaa, jopa loisteliasta.
*
Tommy Hellsten Tähän olen tullut Kirjapaja 2016
– Yritin lukea. Kolmenkymmenen sivun jälkeen totesin saman kuin usein ennenkin Hellstenin opusten äärellä: toivotonta terapiamössöä. Ei tätä jaksa. Siis minä en.
*
Pirkko Saisio Mies ja hänen asiansa Siltala 2016
Kuolinilmoitus käynnistää asianajajamiehen elämässä menneisyyden ja nykyisyyden tilinteon. Saisio jatkaa lakonista, harvarivistä tyyliään, joka antaa sanoille erityisen painon ja voiman. Romaanin tunnelma tiivistyy suorastaan dramaattisesti loppua kohti, kun miehen suojaukset pettävät. – Tyylikäs ja vahva romaani Saisiolta.
*
Niina Hakalahti Lumilinna Karisto 2016
Oulussa syntynyt ja sittemmin tamperelaistunut fil.maist. ja kirjallisuuden sekatyöläinen Niina Hakalahti on julkaissut viidennen romaaninsa. Häneltä on julkaistu myös runoteoksia ja lastenkirjoja. Lumilinna on kunnianhimoinen tarina salaisuuksista, menneisyyden identiteettimurroksesta, joka palaa uuteen käsittelyyn nuoren, menestyvän copywriterin elämässä. – Sujuvaa, mukaansa ottavaa kerrontaa. Jonkinasteinen chic-lit-tyylinen henkilökuvaus hiukan häiritsee.
*
Marjo Ojalammi Nokinen sydän Kirje isälle Reuna 2017
Itselle suruterapiaksi kirjoitettu kirja ja sellaisena arviointien ulkopuolella. Samaa kokeneille saattaisi toimia terapeuttisesti. – Oma lukukokemukseni oli osittain piinallinen, toisaalta myös myötätuntoa herättävä.
***