presidentti haudataan kunnianosoituksin helatorstaina. hänen merkitystään maan historiassa ei kukaan kiistäne. pieneksi kansakunnaksi meillä on todella ollut onni ja siunaus saada kunkin ajan tarpeisiin sopivat johtajat. jos mauno koivistoa vertaisi puuhun, olisiko hän ehkä tammi. sen kaltaista taipumatonta, sitkeää, kauemmaksi katsovaa hänessä oli. rakastettavan huumorin pilkahduksia, inhimillisyyttä ja arvot kohdallaan. rauhaisaa ikilepoa presidentille, jonka sukupolvemme muistaa.
aika seuloo tekemiset ja tekijän laadun.
seurasin hautajaisia tarkasti, koska rakastan rituaaleja. minusta ne ovat terveellisiä ja hyväksi kaikelle kansalle. suren sitä, että niin rituaalit kuin yhteisötkin tuntuvat hajoavan, jopa niillä, jotka niiden puolesta välillä puhuvat.
erityisesti ihastelin ohjelmasta välittynyttä hiljaisuutta ja vaatimattomuutta. kaikkeen oli varattu sopivasti aikaa ja rytmitys toimi hienosti. itkin siinä kohdassa, jossa kadetit viikkasivat arkun päällä ollutta lippua ja sitä, kun ylioppilaskunnan laulajat lopettivat hautajaiset tähän säkeeseen: ”kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.”
niinistö puhui hyvin ja assin kapea käsi kertoi paljon. ja hietaniemen hautausmaan kauneus sai minut liikuttumaan ilosta. kuolema on asia, joka kaipaa välillä vähän koristeluakin. ei jumala suutu, vaikka haudalle veisi kukkasen tai kynttilän, niin kuin vanhoillislestadiolainen tätini uskoi.
Kommentin jätti meri · torstaina 25. toukokuuta @ 16:58