Vuosi sitten kuljimme Irlannin maisemissa. Mietin silloin, onkohan tämä viimeinen kiertomatka, jonka jaksan tehdä. Väsyin pitkiin bussissa istumisiin ja joidenkin päivien kävelytkin jo ottivat voimille. Joka kevät kuitenkin toivo nostaa päätään: jos kumminkin, vaikka lyhyempi reissu. Olen kotona viihtyvä, mutta samalla tarvitsen ajoittaisia maisemanvaihdoksia, ehdottomasti.
Toinen pohdinnan paikka on vieläkö ostaisi uuden pyörän, kun tuo uskollinen valkea cresent (melkein 30 v!) alkaa olla finaalissa. Meillä on runsaasti erinomaisia retkikohteita näillä seuduilla. Jos vaikka ensi kesä soisi sopivia pyöräilysäitä. Ja kun se kosteusremonttikin saunaosastolla on vielä riesana.
Minulta ovat matkustushalut ulkomaille aivan loppuneet, kotimaan päiväretkiä voin harkita. ”Maailmanihmeiden kiintiö täynnä”, kuten mies sanoi. Eikä huvittaisi lähteä ajattelemaan terroritekojen mahdollisuuksia, kun jo Kampissa sellaista tulee mieleen. Muistan kyllä, että matkan suunnittelu, lähtö, kuohuviini koneen noustessa, uudet tuoksut ja maisemat olivat virkistäviä. Ehkä sinä keksit vielä itsellesi sopivan virkistyksen!
Kommentin jätti Annikki · torstaina 11. toukokuuta @ 20:30
Luulenpa, että jotain semmoista (’kiintiö täyttyy’ -mentaliteettia) tuohon minullakin sisältyy. Erityisesti keväisin mieli herää mitettimään matkaa. Kun se Pariisikin on vielä näkemättä… En pelkää terroria, enemmänkin omaa jaksamista ja miehenkin.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 12. toukokuuta @ 10:57