Heräsin aamuun kevyellä mielellä nukuttuani hyvin ja omia unia nähden. Tunnen miten voimaa nousee minuun kuin mahlaa kevätkoivuun. Jaksan taas lukea, kiinnostua tapahtumista, lähteä melomaan elämän virtaa pelkän lipumisen sijaan.

Unien näkemisen tiedetään olevan tärkeää  aivojen huoltoa, roskan suodatusta pois uusien ajatusten tieltä. Lääkitty nukkuminen on tainnuttavaa, ei hyvää, elvyttävää unta. Kuuden viikon mittaisen vahvan kipulääkityksen vaikutuksen poistuminen kokonaan elimistöstä vie näköjään viikkoja näillä kymmenillä.

Merkityspäiviä on tässä vuodenajassa muutamia lyhyellä aikavälillä. Syntymät ja kuolemat, elämän rajapyykit ovat tärkeitä muistettavia. Veljeni syntymäpäivä ja isän kuoleman muistopäivä, samana päivänä molemmat. Minä ajattelen lämmöllä veljeä, hän muistelee nyt enemmän isää. On ystävien syntymäpäiviä. Toisen syntymäpäiväkin lähestyy ja se tietää hyvää syytä poiketa arkirutiineista.

Eilen Ritaripoika vakuutti, että on jo kevät, mutta Murun mielestä maaliskuu on vielä talvea. Minä elän kevättalvea yöpakkasineen ja sulavan lumen tuoksuineen.