Yöllä ja päivän mittaan on sadellut lunta. Piha on taas kerran puhtaan valkoinen. Toinen kraapustaa lapiolla pihapolkua. Tuulenhenki pudistelee kanervia ikkunalla. Maaliskuuta mennään ja taas toistaiseksi elämä kulkee vaivatonta uomaa.

Eilinen kuntavaalipaneeli oli kerrankin hyvin hoidettu toimittajien taholta. Eihän näistä osanottajista tahdo saada aitoa keskustelua irti, jähinää kyllä ja poliittisia litanioita. Päälle puhujia piti pariin otteeseen uhkailla mikrofonien sulkemisella. Kilpalaulanta näyttää ja kuulostaa typerältä, Sipilä ja Rinne onnistuivat parhaiten keskustelemaan herrasmiestyyliin. Andersson tuntui hiukan hukassa olevalta tässä joukossa. Orpo oli epätavallisen aggressiivinen ja Soini lillui omissa sfääreissään. Niinistö näytti väsähtäneeltä, Essayah ja Henriksson käyttivät tyylikkäästi puheaikansa. Ainoa asia, mistä katsoja sai jotain hyödyllistä konkretiaa irti, oli kunkin puolueen valinta rahankäytön prioriteeteista.  – Argumentointi ylimalkaan tuntui kovin tutulta. Eikö nämä vuorosanat ole kuultu suurinpiirtein joka vaalien alla? Milloin ja kenellä poliitikoista olisi jotain tuoretta ja innostavaa sanottavaa?