Joskus ihmettelen tätä muotipuhetta kuplista, siis kun se on niin totta. Joidenkin kuplat ovat pelottavia, toiset naurettavia, hilpeitä, kauhuntäyteisiä, outoja, vaikkamitä.

Pelottava kupla on esimerkiksi Trump. (Ja voi sentään, ei hän ole ainoa kaltaisensa.) Mies on hankkiutunut sellaiseen asemaan, jossa hän kuvittelee voivansa sanoa mitä tahansa, tehdä mitä tahansa, olla välittämättä koko muusta maailmasta. Miksi näitä nyt kutsuttiinkaan.

Yhtä pelottava kupla on ’trumpistit’. Suuret kusettajat eivät ole yksin, niillä on samanmielisten tai ymmärtämättömien hännystelijöiden lauma, jota inspiroi toive hyötyä trumpistaan ja saada oikeutus toteuttaa alhaisimpia halujaan.

Toisenlaisessa kuplassa on vaikkapa elämänkatsomuksellisia oikeassaolijoita, jotka eivät noteeraa toisinajattelevia eivätkä ota vastaan pienintäkään kyseenalaistusta. Jotkut onnistuvat lillimään varhain valitussa kuplassaan läpi elämän.

Outojen kuplia syntyy koko ajan, ne muodostavat ryppäitä kuplassaan kulkevien vertaisuusidean pohjalta. Ryppäät elävät, mutta kupla-asukit pysyvät.

Hilpeät kuplat ovat positiivisia hetken illuusioita, jotka syntyvät ja kuolevat otsaa rypistämättä. Niihin ei voi jäädä jumiin, sillä niissä on herkästi särkyvä kuori, jota venytetään sisältä päin, kunnes se poksahtaa. Lisää näitä!

Olin varhaisina vuosina kiltteyskuplassa, sitten itse valitussa laupeuskuplassa. Nyt vuosieni kolmannessa kvartaalissa pyristelen ulos herkästi tarjoutuvista suojakuplista ihmettelemään itsenäni kaikkea mitä on. Kaikkeahan on.