Pyykkikone hyrisee jo aamusta, liinavaatteet siitä omaan pihaan narulle tuulen kuivattavaksi, pienemmät pesutilojen puolelle avoimen ikkunan tuntumaan. Illalla on mukava koota raikkaantuoksuiset vaatteet kaappeihin.
Eilen kävimme kaupungin yleisellä pesupaikalla kahden maton verran askartelemassa. Tungosta ei ollut ja hyvä niin, eipä tarvinnut jonotella huuhtelutelineelle eikä mankeliinkaan. Oli hauska siinä myös seurata sivusilmin, miten hyväntuulinen teini-ikäinen nuorukainen avusti mummoaan pesupuuhassa. Pestyt matot käärittiin mankelin jälkeen kääröiksi ja kuskattiin kotiin osa mummon rollaattorilla, osa polkupyörän tarakalla. Minäkin sen tiedän: mummot tykkäävät puhtaista matoista.
Jalkopalloshow pyörii lähes tauotta tv-ruudulla. Minulla on oivallinen mahdollisuus puuhastella kesäkukkien kanssa, lukea, kirjoitella, puhua ystävän kanssa pitkään ja maata pihakeinussa katselemassa poutapilviä. Kyllä, arjessa on lumonsa.
Tämä kaikki on myös juhlaa, varsinkin menettämisen perspektiivistä.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 16. kesäkuuta @ 09:58
Niin se on. Sanoinkin, kun asunnon myyntiprosessi keskeytettiin kesäksi, että saimme vielä yhden kesän tässä pihassa. Todella siitä nautin, kun nyt myös talvelliset vaivat ovat hiljenneet.
Sinulla on erilainen kesä, johon juhlahetkiä tulee vaimeampina, surun läpi koettuna…
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 16. kesäkuuta @ 11:58
Ilmankos oletkin ollut niin kiitollisen tuntuinen kaikesta kesäisestä omassa pihapiirissä!
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 17. kesäkuuta @ 17:48