Johannes-passio palmusunnuntaina kirkossa, Matteus tänään Teemalta, kotona taustalla Bachin lempeistä lempein 4 Suites for Lute, Eduardo Fernándezin kitaraversiona. Hiljaisen viikon päivien hiljaista musiikkia. Olen vihdoin ja vähän yllättävästi ymmärtänyt jotain passiomusiikin ideasta. Voiko olla, että tajuaminen tähän mittaan on todella kestänyt nämä vuosikymmenet – eikä tämäkään ole lopullista.

Johannes-evankelista laulaa raamatun kärsimyskertomusta tehtävästään tietoisena, hallitusti. Kuoro aaltoilee ja myrskyää ihmiskunnan vaihtuvissa mielialoissa. Solistit eläytyvät yksilön kokemukseen. Kuulemani Johannes-passion Jeesus-basso lauloi hämmentyneenä kuin olisi kysellyt tämäkö tosiaan oli tarkoitus. Jumalani, Jumalani, miksi…

Bachin passiokertomukset antavat tilaa kokea musiikillisia väristyksiä sekä suuren kertomuksen dramatiikkaa monesta näkökulmasta. Mitä totuus itse kullekin onkin, itse suuri kertomus ei muutu.