katselen kallion uurteita, kuuntelen sen vaitioloa. mitä se kätkee kivisydämeensä, mitä kertoo hiljaisella, vakaalla olemuksellaan.
kallio katselee minua, kuuntelee sydämeni hiljaisuutta. se on läsnä minulle, tutusti, turvallisesti siinä niin kuin aina on ollut.
”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdtat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.” -Ps. 31
Retriittiin minäkin aion mennä, kunhan aika ja paikka natsaavat. Rauhoittavaa retriittiä sinulle.
Kommentin jätti Nainen kuvastimessa · lauantaina 25. lokakuuta @ 14:59