Pyhän Marian katedraalin ovia avataan juuri, kun saavumme paikalle. St. Maria kyrkan on saaren pääkirkko, alunperin 1220-luvulta, vuosisatojen kuluessa useasti lisärakennettu ja restauroitu (viimeksi 1980-luvulla). Istumme hetken turistihälyisessä kirkossa katsellen kauniita yksityiskohtia. Lasimaalaukset ovat yksinkertaisesti äärettömän upeita; niiden väriloistoa ja yksityiskohtia voisi katsella kyllikseen saamatta. 1998 kirkkoon tuotu Visbyn Maria-patsaan kullattu kopio kiinnittää huomiota poikkeavalla prameudellaan. Pohjoisella seinustalla ovat muistotaulut tanskalais-lyypekkiläisen aluksen haaksirikon v.1566, Estonian laivaonnettomuuden v.1994 ja vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen jälkeisen tsunamin uhreille. Meren hauta on ollut monen gotlantilaisenkin kohtalona.
Kirkosta etsiydymme vaeltelemaan kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka upeat istutukset ovat myös kärsineet poikkeuksellisesta kesästä. Puutarhaan osuu yhtaikaa suomeksi opastettu ryhmä, mutta kuljemme omia reittejämme. Linnén komeaa profiilia on käytävä tervehtimässä jälleen ja upeita puuvanhuksia halaamassa. Rakkauden Portista (Kärleksporten) pääsee pujahtamaan muurin läpi meren rantaan, jossa näkymä kumpaankin suuntaan on huikean kaunis.
Puutarhasta pääsee nurmikentälle (Paviljongsplan), jossa keskiaikamarkkinat kuhisevat. Kojuissa myydään mm. avotulella paistettua villisikaa, mikä osoittautuu erittäin herkulliseksi lounasvälipalaksi sipulirenkaiden, juuresraasteen ja jogurttikastikkeen kanssa pitaleipään kätkettynä, juomana puolukkamehua. Kentällä on voimainmittelijöitä ja temppujen tekijöitä esiintymässä yleisön keskellä. Tulee hiukan epätodellinen olo, kuin olisi joutunut mukaan isoon roolipeliin, jossa kaikki pyrkii näyttämään aidon keskiaikaiselta, mutta on kuitenkin suurta näytelmää. Puvut paljastavat roolin esittäjän säädyn: on aatelisia ja porvareita, talonpoikaisväkeä, munkkeja ja nunnia ja kerjäläisiksi pukeutuneita. Erityisesti nuoret miehet näyttivät eläytyvän innokkaasti rooleihinsa.
On aika siirtyä satamaan odottamaan lautan lähtöä toiseen saareen. Mietin siinä ihmiselämän monia näyttämöitä, rooleja, joissa itsekin olen ollut. Jotkut niistä itse valittuja, jotkut jotenkin tehtäviksi tai elettäväksi ohjautuneita. Globaalin talouden hyörinäkin on eräänlaista roolipeliä keskeisten roolien esittäjineen, huutokuorolaisineen ja sivustakatsojineen. Kukin esittää osaansa, kunnes jää kulisseihin tai kammetaan lopullisesti näyttämöltä.
*jatkuu
ai että…olisipa vielä noin kesä.
Kommentin jätti vilukissi · maanantaina 30. elokuuta @ 19:22
Liität kokemasi upeasti ihmiselämän roolipeleihin, myös joutumiseen kulisseihin ja lopulta pois, hämärään. Toisaalta nuo vanhat näytelmät ja vanhat ”kulissit” (vaikkapa kirkot) liittävät meidät jokaisen tuonne menneeseen. Ei meitä olisi, jos ei olisi menneitä sukupolvia. Ketju on ollut hämärässäkin katkeamaton.
Kommentin jätti mm · tiistaina 31. elokuuta @ 10:55