Mikäpä muu saisi joulun alla ihmiset lapsineen niin sankoin joukoin kirkkoon keskellä viikkoa kuin Kauneimmat joululaulut. Ja ihan eri ihmiset kuin sunnuntaina messuaikaan. Laulajia ei haitannut vaikka vieressä urriteltiin ihan ikiomalla nuotilla ja joukossa oli miehiä, jotka kuuntelivat toisten laulua vaiti kynttilähämärässä kirkossa ties mitä mietiskellen.

Seurakuntapastori oli valinnut välijuontoihin katkelmia lähettien kirjeistä. Oli mielenkiintoista kuulla seurakunnan joulunvietosta Thaimaassa tai Botswanassa. Vaikka lähetystyö ei voi omia perinteisiä joululauluja tarkoituksiinsa, on tässä hyvä tilaisuus laajentaa kuulijoiden usein sisäänlämpiäviä joulutunnelmia.

Tunnelman vuoksi tullaan joka joulun alla ja vielä loppiaisenakin. Yhdessä laulaminen alkaa olla katoavaa perinnettä perheissä ja kouluissa. Tätä tunnelmaa eivät karaoket ja juomalaulut ikinä saa syntymään. Spontaanisti väki nousi lopuksi laulamaan: Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.