Pissismummo antautui ajattelemaan elämäänsä ja siinä sivussa vähän muidenkin. Semmoistahan ei ylimalkaan pidä kenenkään mennä tekemään ennen kuin pakon edessä. Pakotus löytyi ihan lähimaastosta, mikä aiheutti Mummon ajatustoimien lipsumista pahasti tunteen puolelle.
Pääsi nimittäin käymään, että Pissismummon Poikakaveri, tuo ylimalkaan niin lamp….pässinlauhkea olento, mulkoili muuanna aamuna kiukuspäissään kippurasarviensa takaa pahasti Mummoa. Tämä onneton kysymään, että mikäs nyt on.
Ei olisi pitänyt puuttua, selvähän se. Viisas mummo olisi aamukahviaan läikyttämättä antanut sen mulkoilla ja jatkanut häiriintymättä muita toimiaan. Kokemus on näet osoittanut, että viikossa viimeistään kippurasarven katsanto lauhtuu itsestään.
Vaan tuli tehtyä tyhmä kysymys. Seuraukset… no, siis niitä oli. Tehän tiedätte mitä tapahtuu, kun samppapullo vaikka on ollut lämpimässä ja sitä menee hölskäyttämään ja vielä avaamaan korkkia. Pursketta riittää. Joo’o. Siitä etiäppäin elämä kotiosoitteessa on ollut vaitonaista ja viileää.
Jaa, että mulkoilun syy. Mistäpä tuon tietää. Eihän semmoisesta purskeesta mitään selvää saa Pissismummokaan. Viisainta on olla katumapäällä, varmuuden vuoksi, kummankin tahollaan. Eiköhän se siitä taas.
Tuommoista se on, välillä purskottaa, toisinaan pirskottaa ja joskus ei tie mittää. Ja ohi mänöö että hujahtaa. Tuuletkin. Ja kysymysmerkit laantuvat huutomerkin kautta tyyniksi pisteiksi taas.
Kommentin jätti Lastu · perjantaina 5. joulukuuta @ 14:02
Heh.
Kommentin jätti mm · perjantaina 5. joulukuuta @ 18:12
Juu, kannattaa olla katumapäällä, varmuuden vuoksi, mieluummin jo etukäteen 🙂
Kommentin jätti Vallaton mummeli · maanantaina 8. joulukuuta @ 14:43