Toukokuun viimeistä lauantaita juhlistimme Turun reissulla. Sää oli mitä parhain ja tungos oli toisaalla meidän reiteiltämme. Kaupungilla on kauneutensa kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisen viehättävä Turku on kesällä, kun vedet ovat vapaana ja vanhat lehtipuut viheriöivät.
Minulla ei ole tunnesiteitä Varsinais-Suomen suuntaan, Toisella on muistonsa Paimiosta, jossa asui muinoin yhden talven diplomityötään tehden. Turku on meille kaupunki muiden joukossa, aina positiivisesti koettu paikka, jossa olemme vapaita poimimaan rusinat pullasta kuin kuka tahansa turisti.
Wäinö Aaltosen museo on yksi vakiokohteeni. Tällä kertaa se tarjosi upean ja puhuttelevan kokonaisuuden herkkiä valokuvia, jyhkeitä veistoksia ja ikivanhaa afrikkalaista kulttuuria. ’Maailman ihanin tyttö’, kuvattuna voimaa ja herkkyyttä, värejä ja vuodenaikoja uhkuvassa maisemassa, sykähdytti.
Harry Kivijärven keräämien afrikkalaisveistosten kooste kirvoitti keskinäisen ajatustenvaihdon taiteen alkuperäisen käyttöluonteen muuttumisesta arvokaupan kohteeksi. Kivijärven omat kiviveistokset tuntuivat tutkivan materian ja liikkeen suhdetta. Helsingillähän on oma Kivijärvensä ydinkeskustassa, presidentti Paasikiven muistomerkki, jota kutsutaan lempinimellä Alli ja Kusti.
Olen ollut joskus Ruissalossa kylpylöimässä, mutta käynti kasvitieteellisessä puutarhassa oli ensimmäinen meille molemmille. Inspiraation antoi Haavetar, joka usein on maininnut ja kuvannut blogissaan paikan kasveja. Tuttua ja eksoottista kukkailoa saa kokea kesäaikaan sekä ulkona että sisällä. Viihdyimme, vaikka varoituksen sana onkin sanottava paikan nuhjuisen kahvion sämpylöistä. Huh!
Ihanat tulokahvit sekä myöhemmin lounaan nautimme Aurajoen rannalla. Erityisesti tykästyimme ravintola Mamin hyvään palveluun ja herkulliseen ruokaan. Valitsimme listalta pariloitua lohta, parsaa ja korvasienikastiketta sekä vaniljaliemessä marinoitua raparperia jäätelön kera. Nam!
Herkkuaterian ja antoisan päivämme päätteeksi vanhan Tuomiokirkon ehtookellot saattelivat meitä kotimatkalle.
Kiva kuulla reissustasi!
Kivijärven näyttelyä pystytettiin käydessäni W.A.-museossa, on siis näkemättä. Harmi sämpylöitä – siellä taisi olla jo tuuraaja, sillä syömäni pullat ovat olleet aina tuoreita.
Aurinkoisia!
Kommentin jätti Haavetar · tiistaina 3. kesäkuuta @ 15:48
Ajattelin Sinua Turussa! Huomasin, että blogisi oli kadonnut suosikeistani blogilistalla eikä löytynyt sitä kautta takaisin – niin en tiennyt voinko linkittää. Onneksi blogisi ei ole kokonaan kadonnut, vaan löytyi sitten toista reittiä.
(Olisi pitänyt ottaa pulla 🙂
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 3. kesäkuuta @ 18:29
Poistin blogin listalta, kun en voinut hyväksyä käyttäjäehtoja ja uudistustapaansa. Saa siihen silti linkittää, ei ole tarkoitus olla aivan salainen, vaikkakin kyllä hieman sivussa.
Viimeksi kun kävin kasvitieteellisessä kahvilan vakipitäjä puhui tuuraajasta, että kuinka ei tiedä millainen tulee ja miten kauan siis voi pitää lomaa. Olen siksi aika lailla varma, että siellä oli tuuraaja, sillä vakipitäjä arvostaa tuoreutta.
Kategorioista. Pissismummo kuulostaa kovin kipakalta, mutta blogissasi se on pikemminkin kipinöivän lämmin.
Ihan vain luokkien nimien perusteella identifioituisin mieluiten mummona ja villinä, siinä järjestyksessä.
Aurinkoisia helliviä!
Kommentin jätti Haavetar · keskiviikkona 4. kesäkuuta @ 12:26
On ollut tosiaan kärsivällisyyttä koettelevaa blogilistan uudistuksen valmistumista odotella. En ole myöskään vielä vakuuttunut siitä, että uusi toimii entistä paremmin. Säännöt on varmaan oltava, sen verran laajaksi blogimaailma on käynyt ja monenlaista yrittäjää on mukana.
Harvoin enää löytyy uusia blogeja, joiden seuraan tykästyy niin, että haluaa säilyttää kontaktin. Sekin on hyväksyttävää, että lukijoina poikkeilee monia, jotka eivät halua mitään viestiä jättää. Nettihän on avoin. Toisaalta nettipäiväkirjan pitämisen idea on myös olla avoin palautteelle ja keskustelun syntyminen perustuu vastavuoroisuudelle.
Villejä haaveita ja huikeita hetkiä Sinun ja perheesi kesään niin saaressa kuin kaupungissa!
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 4. kesäkuuta @ 19:50
Keskustelun syntyminen perustuu vastavuoroisuudelle, aivan. Aika harvoin enää eksyn itselleni uusiin blogeihin. Silloin kun niin teen ja tykästyn, niin kommentoin. Mutta jos kommenttiini ei vastata mitenkään, kommentointini jää max. muutamaan kertaan ja minulle tulee tuppautuva olo, blogin lukeminenkin sitten jää.
Ravintola Mamin huomasin vasta eilen mennessäni siitä ohi. Houkuttelevat listat ja selvästi suosittu! Kauempaa olin luullut sen olevan edelleen Via… (Viaa ennen siinä sijaitsi Sergios, mutta Via hätisti sen pois, oli kytköksiä vuoranantajaan ja vuokraaja halusi sliipatumpaa linjaa. Onneksi Sergios nousi siitä uuteen kukoistukseen tuonnempana Aurajokea.)
Kiitos toivotuksista! Viipyileviä helmihetkiä!
Kommentin jätti Haavetar · perjantaina 6. kesäkuuta @ 09:16