”Kolmas huone on aika, paikka ja elämänvaihe”, tiivistys on blogiesittelystäni. Elämänvaiheeseen liittyvät varmaan useimmat kirjoitukseni, joissa myös aika- ja ikämietteet seilaavat ristiin rastiin. Mutta paikka?

Ensin oli tyhjä huone. Se on kodissamme hiukan erillään, ovi käy suoraan eteisestä. Huone jäi tyhjäksi, kun Kuopus keräsi armeijasta kotiuduttuaan tavaransa ja muutti kolmen kaverinsa kanssa kommuuniin syntymäkaupunkiinsa aikaa sitten.

Tyhjä huone humisi muistoja, tunteita, odotusta, mahdollisuuksia. Istuin monena iltana lattialla ikävöimässä ja siunaamassa lasta, joka oli itselleen oikeaan aikaan irrottautunut perheestä omaan elämäänsä. Lähtevän lapsen riemu, äidin haikeus.

Sitten huoneeseen hankittiin uusi sänky yövieraita varten. Toinen rakenteli virtapiireistä ja muista oudoista osasista keskusyksikön, yhdisti muutamalla piuhalla siihen näppäimistön, pallohiiren, näytön sekä räpelsi koneeseen toivomani ohjelmat.

Löytyi nurkkaan mitoitettu kirjoittelupöytä siihen sopivine tuoleineen konettani varten. Viereen hankittiin kaksi osaa kirjahyllyä, jotka täyttyivät heti huoneisiin kasaantuneista kirjoista. Pöydälle ilmaantui työvalo, pienet kaiuttimet, tulostin.

Nurkkapöydän vasemmalla puolella näen ikkunasta pihan orapihlaja-aidan takana naapuritalon, sen keltaiseksi maalatun, jonka edessä oli vanha omenapuu. Naapuri rakentaa kaunista kiveystä talonsa edustalle. Talo on Viksu-koiran koti.

Huoneen oikealla seinällä on ystävän Japanissa maalaama akvarelli ja tulostimen yläpuolella Martta Wendelin-kalenterin paikka. Selkäni taakse jäävät Elina Luukasen grafiikka Kierreportaat sekä Kiinasta tuotu maisemataulupari.

Kirjoituspöydällä ajelehtii papereita, lehtileikkeitä, kirja. Pyhän Nikolaoksen ikonikuvan edessä palaa tuikku lasimaljassa. Pöydällä on aina myös pari korttia ystäviltä: nyt punamekkoinen tyttö sekä kevätsävyinen, jossa on sisällä Anna-Mari Kaskisen runo