Pissismummo ja Poikakaveri olivatten reissussa. Oli tullut juotua kahveet lähtöhetkillä sinisen Saimaan satamakahvilassa – siinä marttojen, jotka niitä ihania vohveleita paistaa, jos ette tienneet. No niin. Siis tästä mainiosta kahvittelusyystä jossain automatkan vaiheessa alkoi Pissismummo tähyillä tienposken P-paikkoja.

Niitäpä paikkoja ei alvariinsa olekaan, ei silloin ainakaan kun hätä on suuri. Metsää ja pusikkoa kyllä riittää, mutta Pissismummolle se ei ole niinkään suotuisa vaihtoehto kuin Kaverille, jolla taas ei sillä kertaa ollut hätäpäivää. Pissismummo otti oitis uusiokäyttöön takapenkkiväen pikkuvuosina lanseeratun systeemin: hädän vakavuusaste ilmoitetaan kuplan nousuna. Kun kupla on hiusrajalla, alkaa jo hiki helmeillä ja katastrofi on lähellä.

Kiivaan tähyilyn tuloksena Kaveri viimein kurvasi oikealle. Vesi siinteli puiden lomitse ja rantalepikossa soma punainen pikkumöksä kutsui kulkijaa. Kuinka ollakaan, toiveikas hätäpöksy havaitsi kiiruhtaneensa uimarantakoppiin. Kyllä nyt kyykytetään, tuumi Mummo ja varoitti Poikakaveria, että se saa tulla kiskomaan ylös kopin takaa varvikosta, jossei Mummo omin avuin selviä.

Vaan sattuipa tarkemmin katsottaessa tuonnempana olemaan nykyaikainen huussintekele, semmoinen metallipömpeli. Mikään oikea huussi ole, Pissismummo murisi, mutta kupla kutitteli jo uhkaavaasti hiusrajaa. Pömpeliin vain. Mummo puristamaan yhdellä kädellä nenää ja toisella hamuamaan kotelosta paperipyyhettä, jotta tohtisi pöntölle istahtaa. Ei löytynyt paperia, mutta löytyi häirinnästä kiukustunut ampiainen.

Kerrottakoon, että Pissismummolla siis on tunnetusti korkea-asteinen ötökkä- ja eritoten ampiaiskauhu. Tanner siinä tömisi ja rannat raikasivat. Poikakaveri yritti kovasti pitää naamaa peruslukemilla, kävi tutkimassa pömpelin ja kertoi, ettei muita siivekkäitä kesäasukkaita löydy. Mutta kauhunhetki oli jo jähmettänyt kuplan ja kipakan kiukun voimalla Mummo kesti seuraavalle huoltoasemalle asti.