Pajulta tullut meemihaaste pani sanat vilisemään mielen monitorissa!

1. Viisi suomenkielistä lempisanaani

* kiitos * kultasein * ystävällinen * ihme * hiljaisuus

2. Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein

* mussukka

3. Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten arjessa

* nonnih’ * kuulehan.. * mitä ? * ahaa ! * hohhoijakkaa

4. Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten

* Ei ole mitään uutta auringon alla.

5. Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan

* räkä * vittu * perse * pieru * öykkäri

6. Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta

* itse asiassa kaikki fraasit ovat siinä mielessä puhkikuluneita, että niitä on turha käyttää – vaan mitäpä auttaisi keksiä uusia, kohtahan nekin olisivat yhtä puhki

7. Sana, jonka haluaisin kuulla useammin

* äiti

8. Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut

* suvaus 

On mielenkiintoista, mitä tämmöinen meemi saa miettimään. Ajattelin, ettei sanoja ole ollenkaan helppo irrottaa merkityksestään (1, 2, 5); niistä pitää tai niitä inhoaa juuri siksi, mitä ne edustavat, mitä mielleyhtymiä tai tunteita ne herättävät. Arjen sanalista (3) olisi toisenlainen, jos olisin vielä työelämässä tai jos arkeni ylimalkaan olisi toisenlainen kuin juuri nyt on. Moni aforismikin (4) on aikaansa sidottu tavalla tai toisella, tämä tuli mieleen ekana. Näyttää ensin siltä, ettei se edes pidä paikkaansa, mutta pohjimmiltaan sittenkin.

– Meemeissä on semmoinen vaikeus, että pitäisi nähdä kysymykset ilman kenenkään toisen vastauksia, voidakseen antaa täysin omat, muista riippumattomat. Tämän tein kopioimalla kysymykset Pajun sivulta ja poistamalla hänen vastauksensa niitä ensin lukematta.

Olisi mukava lukea esimerkiksi mitä Heinäpellon Susanna tai Syksyinen vastaisivat näihin!

Tervetuloa Kolmanteen Huoneeseen. Päivä, jolloin elämäni lehti kääntyi, on takana. Maistelen uudenlaista arkea, etsin elämääni uutta rytmiä tässä rajattomalta tuntuvassa vapaudessa.

Herään hitaasti aamuihin, kuulostelen mihin suuntaan päivä kutsuu. Kaikki aika on nyt minun. Se tuntuu ihmeelliseltä.

Viimeinen työvuosi kirkon diakoniatyössä muodostui osittain ennalta arvaamattoman dramaattiseksi. Päiväkirjamerkintöjä sisältävä blogi Kolmannen Huoneen Kynnyksellä jää historiaan tämän uuden blogin myötä.

Suunnitelmia tulevaisuudesta ei tässä hetkessä ole, olen utelias näkemään, mihin ja miten elämä kuljettaa. Jos haluat, kulje kanssani ja kerro ajatuksistasi.

Elämä on matka. Ja matka jatkuu.

*Ellinoora