https://kolmashuone.fi/2023/03/14/inventaariotuskaa/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Thu, 16 Mar 2023 19:06:39 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 https://kolmashuone.fi/2023/03/14/inventaariotuskaa/#comment-510462 Thu, 16 Mar 2023 19:06:39 +0000 https://kolmashuone.fi/?p=11471#comment-510462 Tavaroiden voi nähdä ilmentävän elettyä elämää ja arvoja, muutenhan niiden keräämisessä ja säilyttelemisessä ei ole mieltä. Löysin esim. nipun lehdissä vuosien varrella julkaistuja haastatteluja. Olen tallettanut ne, koska niissä puhutaan työstä, joka on ollut minulle kutsumus. Itse en niitä mihinkään tarvitse, mutta mitä poikamme osaisivat kertoa työstäni lapsilleen, kun olivat pitkään pieniä, myöhemmin kiinni omissa opinnoissaan ja perheen perustamisessa.

]]> https://kolmashuone.fi/2023/03/14/inventaariotuskaa/#comment-510461 Thu, 16 Mar 2023 06:54:19 +0000 https://kolmashuone.fi/?p=11471#comment-510461 On vaikea tietää, mitä tekisi. Itselle parempi olla sen ympäröimänä, mikä on tullut tärkeäsi. Toisaalta, haluaisi säästää jälkipolvea ison tyhjentämisen vaivalta. Ehkä kompromissia, kun vielä jaksaa asua kotona ja tehdä jotain itse.

]]> https://kolmashuone.fi/2023/03/14/inventaariotuskaa/#comment-510460 Wed, 15 Mar 2023 19:19:38 +0000 https://kolmashuone.fi/?p=11471#comment-510460 Tavallaan tuska onkin siinä, että tunnearvo, mikä muistotavaroilla itselle on, ei ole siirrettävissä seuraaville sukupolville. He joutuvat arvottamaan kaiken omista lähtökohdistaan. Sen mietintä tulee viimeistään, kun he tyhjentävät vanhempiensa kotia. En voi päättää heidän puolestaan, mitä on säilytettävä, minkä voi hävittää – kuten en ole voinut siirtää omia elämänarvojanikaan, nekin on kunkin itse löydettävä.
Kiitos kommentista, Pirkko.

]]> https://kolmashuone.fi/2023/03/14/inventaariotuskaa/#comment-510459 Wed, 15 Mar 2023 17:38:46 +0000 https://kolmashuone.fi/?p=11471#comment-510459 Monella meistä on matkan varrella kertyneitä muistoja eri muodoissa. Onneksi on lapsuuden kodin valokuvat, vanhempieni sota-ajan kirjeet, joitakin astioita. Nyt kun pitelee vanhempien häälahjaksi saamaansa, säilynyttä yksittäistä lautasta ja juhlalasia, siinä on jotain hellää ja kaunista. Samoin tuntee omien lastenkin muistotavaroiden kohdalla ja vielä syvällisemmin, onhan elämää kuljettu läheisesti yhdessä kymmeniä vuosia. Lastenlapset tuntuvat kiinnostuvan menneistä ajoista kun ikää karttuu. Luulen, että teet arvokasta, kun säilytät osan elämän kulkua.

]]>