Olen ihmetellen seurannut YLEn välittämiä kuvia ja haastatteluja sekä Hesarin kuvia ja kommentteja ukrainalaisten kärsivällisyydestä ja tulevaisuudenuskosta, ensin sodan uhan alla ja nyt sodan pyörteissä. Niin paljon myötätuntoa ja myötäelämisen ja auttamisen tahtoa kuin kaikkialla ympärillä onkin, Ukraina on tässä käytännössä yhtä yksin kuin me olimme talvisodassamme. Lähes kaikki ne keinot, jotka ovat käytettävissä erilaisten kansainvälisten sopimusten ja säännösten viidakossa, on käytetty. Venäjän itsevaltaisen johtajan käytös vaikuttaa nyt suuruudenhullulta ja mielettömältä raakuudessaan. Mitä muuta voimme kuin rukoilla kansan puolesta.