Artikkelin Lohdutonta kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 28 May 2020 10:18:38 +0000

Oili, kyllä tuntuu, että lahon vaaraa käytetään melko kritiikittömästi monen puun hävittämisen perusteena. Eihän uuden puun istuttaminen korvaa menetettyä, ei se ikäihmisen elämän aikana ainakaan ehdi täyteen loistoonsa. Kauniita puita ei ole koskaan liikaa, varsinkaan kaupunkiympäristössä.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Wed, 27 May 2020 10:15:54 +0000

Tässä on karuimmillaan eilinen tunnelma, kun puu raastettiin pihasta (lue: minusta). Tänään en enää itke enkä paru, en vihaa päätöksen tekijöitä ja naapureitani, mutta oli tärkeä saada parahtaa se: minuun koskee!
Ihminen on yhtaikaa pessimisti ja optimisti, milloin sitten kumpikin mieliala on voitolla. Ei voi jäädä makaamaan pessimismin suohon, mutta optimismiin ei voi oikaista suoraa päätä, ei ennen kuin suru on saanut tilansa ja jonkin myötätuntoisen kosketuksen. Vain myötätunto lohduttaa menetyksen hetkellä.
Kiitos sanoistanne erakko ja Annikki.

Kirjoittaja: Annikki

Annikki — Wed, 27 May 2020 08:43:13 +0000

Ajattelin kaikkia lohdutuksiasi. Ehkä tarvitset niitä vuorotellen. Puissa on jotain erityistä kumppanuutta ihmiselle, historiaa, kauneutta, elinvoimaa, vuodenaikojen kulkua. Nyt se tuli, mitä olet pelolla odottanut.

Kirjoittaja: erakko

erakko — Wed, 27 May 2020 08:34:39 +0000

Kuinka hyvin voinkaan yhtyä luopumisen tunnelmiisi. Rakas puu tai ihminen, tyhjyyden tuoma kipu on aivan omanlaisensa tunne. Sekoitus surua, hämmennystä, ikävää, epäoikeudenmukaisuutta, jopa vihaa. Moni tarjoaa lääkkeeksi aikaa, mutta ei se tyhjää paikkaa täytä.

Kirjoittaja: Oilij

Oilij — Wed, 27 May 2020 07:47:59 +0000

Saviolta kaadettiin taannoin upea hopeapaju, jonka kannosta tein saman havainnon: täysin terve. Kaatokomppania oli asettanut jalkakäytävälle varoituksen ”Puun hoito”…