https://kolmashuone.fi/2019/09/27/kuin-asken/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Sun, 06 Oct 2019 08:35:36 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 https://kolmashuone.fi/2019/09/27/kuin-asken/#comment-509592 Sun, 06 Oct 2019 08:35:36 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=9865#comment-509592 On kai niin, että vahvasti reagoidut asiat ovat ne muistin etapit, joiden välinen tasaisempi tapahtumavirta jatkaa matkaansa jälkiä jättämättä. Vuosien sanotaan vierineen, kokemuksellisesti se on elämän virta, joka on vierinyt.

]]> https://kolmashuone.fi/2019/09/27/kuin-asken/#comment-509591 Sat, 05 Oct 2019 04:44:06 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=9865#comment-509591 Samaa ajattelin Estonia-uutisesta. Ei millään uskoisi, että siitä on niin kauan. Samanlaisia ajatuksia tulee usein eri asioita kohdatessa. Kuuluu kai tähän ikään.

]]> https://kolmashuone.fi/2019/09/27/kuin-asken/#comment-509589 Sun, 29 Sep 2019 12:17:42 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=9865#comment-509589 Kuvat, niin. Tukkaa kammatessaan joutuu katsomaan peiliin eikä siinä mitään. On ilmeisesti helpompaa tottua oman naamansa vanhentumisen merkkeihin, mutta nuoruuskuvat jos ottaa siihen saumaan vertailtavaksi, saattaa hätkähtää todellisuuteen. Tuo on niin tuttua: mitenkä kauan siitä ja siitä on, oisko 5-6 vuotta? (Ja kun tarkistat jostain, se onkin 20 vuotta.)

]]> https://kolmashuone.fi/2019/09/27/kuin-asken/#comment-509587 Sat, 28 Sep 2019 09:21:52 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=9865#comment-509587 Pari päivää sitten korkeata tuoksuvatukkopensaikkoa alas leikatessani muistelin, milloin toin sen sisareni luota tietystä pappilasta. Siellä hänellä oli 50-v. päivät. Mutta siitähän olisi 20 vuotta, olivatko ne sittenkin 60-vuotisjuhlat? Mutta mukana olivat vielä tädit ja miehen vanhemmat pirteinä. 20 vuotta sitten siis toin taimet. Katsoin sisarusvalokuvaa. Kyllä siitä ajan kulun näkee, vaikka tuntuu kuin se olisi viime kuussa ollut.

]]>