Artikkelin Varjot hiipivät jäällä kommentit https://kolmashuone.fi/2017/03/06/varjot-hiipivat-jaalla/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Wed, 08 Mar 2017 19:28:19 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2017/03/06/varjot-hiipivat-jaalla/#comment-508790 Wed, 08 Mar 2017 19:28:19 +0000 http://uusi.kolmashuone.fi/?p=8001#comment-508790 Vastauksena kommenttiin pirkko.

Pirkko, sanoitit kauniisti tuntoja ajasta, josta perheidemme ystävyys alkoi. Nyt lapsemme ovat omissa perheissään ja heillä on omat lapsensa. On ihmeellistä ja ihanaa, että jotain on jäljellä siitä ajasta muutakin kuin muistot.

]]> Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2017/03/06/varjot-hiipivat-jaalla/#comment-508789 Tue, 07 Mar 2017 15:55:49 +0000 http://uusi.kolmashuone.fi/?p=8001#comment-508789 Jokin siinä tuntuu hyvältä, että meitä on monta tässäkin pienessä universumissa. Maailma ei ole autio, vaikka onkin äänetön. Toisen läsnäoloon ei tarvitse ottaa mitään kantaa, kukin saa olla tavallaan.
Hengellinen retriitti jäsentyy rukoushetkien ja yhteisten hiljaisten aterioiden rytmiin. Väliin jää aikaa levätä, kuljeskella luonnossa, lukea, kirjoitella. Onhan juhlaa pelkästään tulla valmiiseen pöytään. Ohjaajalta on mahdollisuus varata aika kahdenkeskiseen keskusteluun, jos tuntee tarvetta.
Oma kokemukseni: jokainen retriitti on tavallaan seikkailu. Ei voi etukäteen tietää mikä asia omasta elämästä nousee pintaan. Ja se huikea luottamus, että aina saa vastauksia lukemastaan, lauluista, teksteistä tai vain luonnon kautta.

]]> Kirjoittaja: annikki https://kolmashuone.fi/2017/03/06/varjot-hiipivat-jaalla/#comment-508788 Tue, 07 Mar 2017 12:35:11 +0000 http://uusi.kolmashuone.fi/?p=8001#comment-508788 Olen joskus miettinyt, millainen ero rauhallisesti vietetyllä yksinoloviikonlopulla ja retriittiviikonlopulla on. Millaisen lisän muiden ihmisten läsnäolo ja retriittiohjaus tuovat?

]]> Kirjoittaja: pirkko https://kolmashuone.fi/2017/03/06/varjot-hiipivat-jaalla/#comment-508787 Mon, 06 Mar 2017 15:49:02 +0000 http://uusi.kolmashuone.fi/?p=8001#comment-508787 Taas hieno kirjoitus, joka tempaisee mukaan kulkemaan saman matkan luonnossa ja hiljaisuudessa. Poissaolo tilassa käyn usein ajatuksissa ” kylässä” monien luona. Samalla siitä hetkestä tulee läsnäolo, mutta sen tietää vain itse. Kun kuuntelee hiljaisuutta, niin tämä on mahdollista. Ellinoora, usein käyn rivitalon, jonka tiedät, pihapiirissä muistelemassa perheitä, me olimme kaikki niin nuoria, ja lapset pieniä. Siinä on jotain herkkää.

]]>