minullekin käyvät kaikki säät. en tuskaile alati vaihtuvia säitä, kun tiedän niiden syyt. päinvastoin: luontoa voi tarkkailla uusin silmin ja ilahtuneena todeta että aha! nyt saankin aitoa atlantin vettä niskaani. tänään katselin vanhoja valokuvia mummolasta ja ajattelin, että lapsuutensa maalla viettäneet suuret ikäluokat on varmaankin viimeinen väestöryhmä, joka saattaa tajuta suomalaisen luonnon ja kulttuurin hienovaraisen yhteyden. ilman kosketusta talonpoikaisen kulttuurin vuodenkiertoon kyntöineen, kylvöineen ja korjuineen, kekreineen, nuutteineen ja juhannuksineen suomalaisen luontosuhde on vajaa, minullakin.