Artikkelin Päättyy, alkaa kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 09 Jan 2016 15:16:00 +0000

’Läheisvyörytys’ – hyvin sanottu – siltä se ajoittain tuntui meistäkin. Voi olla kiitollinen niin kauan kuin sitä on ja sen jaksaa. Onhan se tärkeää puolin ja toisin, säilyy yhteys, jokin lämmin säie omiin aikuislapsiin ja puolisoihinsa. Olemme kuitenkin heille ja heidän lapsilleen tärkeitä ihmisiä, vai mitä. Tosiseikka ei kuitenkaan sulje pois sitä hiljaisemman oman arjen onnea, jota voi tuntea ’vyörytyksen’ jälkeen.
Siunausta Sinun ja perheesi alkaneeseen vuoteen!

Kirjoittaja: mm

mm — Sat, 09 Jan 2016 10:22:04 +0000

Mies juuri soitti Turusta, että viimeisetkin jouluvieraamme oli saatu perille kotiinsa kunnialla. Mukana matkalla oli myös Rontti, jonka jouluvierailu oli kestänyt täällä peräti kolme ja puoli viikkoa, vaikka sen isäntäväki olikin välillä poikennut muualla. Kahden vanhan kodissa tämä läheisvyörytys oli melkoinen mullistus. Ihan henkisesti jo se, että aina oli juttuseuraa, oli erikoista 🙂 Nyt voi taas olla möllöttää… Ja poiketa välillä taas blogeissakin.

Hyvää uutta vuotta näin vähän myöhäänkin toivotettuna. Onhan tätä vuotta sentään vielä ihan riittävästi jäljelläkin.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 07 Jan 2016 18:11:32 +0000

Lupauksitta paras! Otetaan vastaan se mikä vastaan tulee, eikö niin! Synkistely on hyödytöntä, maailman tilanteeseen ei meillä ole ratkaisua, kunhan omastakin arjesta selvitään.

Kirjoittaja: Tuulamummo

Tuulamummo — Thu, 07 Jan 2016 17:15:25 +0000

Samanlaiset puuhat täällä, kuusi riisuttu ja viety roskakatoksen viereen, viimeinen taatelikakun pala syöty, ruokapöytä kutistettu arkikokoonsa.

Joulunaika on oltu kuin rauhansatamassa, mitä mahtaakaan uusi vuosi tuoda tullessaan maailmalla ja meillä.