Artikkelin Täti kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 11 Sep 2015 07:55:17 +0000

mm,
kirjoja on paljon maailmassa, kuten sanot, mutta onneksi ne löytävät useimmiten kodin jostakin muualta kuin meiltä 🙂 Voihan sen ajatella niinkin, että kirja on pitkä kirje kirjoittajalta, jonka kustantaja monistaa halukkaiden luettavaksi. Jokaista kappaletta ei tarvitse säilyttää.
Muistoarvo taitaa monella olla väkevin side niihin opuksiin, mistä ei raaski luopua. Seuraava sukupolvi, jolle ne muistot – ainakaan samat – eivät elä, voi vapaammin panna kiertoon tai hävittää.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 11 Sep 2015 07:44:03 +0000

Meri kulta,
minua alkoi naurattaa ihanasti tuo ’kiiluvasilmäinen’ bibliomaanikko. Epäilen, että sen sortin kirjanystäviä elähdyttää eniten kirjan harvinaisuusarvo, ehkä sen myötä myös rahallinen noteeraus. Ent. kollegani Tapio lanseerasi aikoinaan sittemmin käyttöön jääneen termin ’kiilusilmäuskovainen’. Kaiken sortin fanaatikkoja löytyy elämän kirjossa eikä siinä mitään niin kauan kuin silmät kiiluvat elämän puolesta eikä sitä vastaan.
Veljelläni on jonkinlaista kunnioitusta kirjaa kohtaan yleensä ja tässä tapauksessa omistajaan liittyvää muistoarvoa. Minä suhtaudun huolettomammin – ihan siitä syystä, että nekään kirjat, jotka haluan omistaa = lukea rauhassa ja uudestaankin, eivät mahdu enää oikein minnekään. Pokkareita ostan joka kesä ja lainaan sitten muutamalle lukutaitoiselle ystävälle ohjein: pane kiertoon, kun olet lukenut. Voisihan niin tehdä muillekin kirjoille?

Kirjoittaja: mm

mm — Thu, 10 Sep 2015 14:37:02 +0000

Kirjoituksesi ja Merin kommentin jälkeen jään miettimään, onko minulla biblofilia vai biblomania. Molempie piirteitä löytyy. Se on jatkunut myös perillisille. Kun Mieskin näyttää olevan samanlainen, niin aika toivotonta on…

Kirjoja ajatellessa tulee hyvä mieli, mutta se ei niinkään liity kirjojen arvoon vaan muistoarvoon. Evakkomatkoilta selvinneita on melko mahdoton hävittää. Myönnän, että tämä on melko järjetöntä… Kirjoja on liian paljon maailmassa, jotta ne kaikki voi säilyttää. Tarvitsevalle niitä voisi antaa, vähän kuin antaisi kissanpennun turvalliseen kotiin.

Se, mihin erityisesti kiinnitin huomiota, oli se, että vanhempasi ottivat kotiinsa talveksi tuon Tödin Ajattelen, että jo senkin takia Tädin siunaus on mukananne, vaikka hyvin tiedämme että kaikki on armosta ei teoista…

Kirjoittaja: meri

meri — Thu, 10 Sep 2015 13:24:44 +0000

kirjarovio on kauhea sana. orwellilainen tietysti, ja muutenkin.

kirjojen rakastaminen on metka asia. k:lla oli antikvariaatti 33 vuotta ja opin siellä paljon kirjaihmisistä. muun muassa sen, että bibliofiliasta on lyhyt mutta tuntuva matka bibliomaniaan. kirjojen rakastaja pitää kirjoista, mutta kirjoihin hullaantunut ei voi elää ilman niitä. kirjat kasautuvat asunnon nurkkiin, valloittavat kaikki tasaiset pinnat ja muuttavat ihmisen. rauhaa rakastavasta ihmisystävästä tulee kiiluvasilmäine fanaatikko, joka on valmis murskaamaan lähimmäisen käden tämän tarttuessa ensipainokseen ilman suojahanskoja. samoin bibliomaani kadottaa kaiken suhteellisuudentajunsa eikä pysty puhumaan muista kuin nidotuista ja sidotuista haareminsa jäsenistä. bibliomaniasta voi päästä eroon, mutta sen parantaa ainoastaan kuolema. kirjat ovat näet aiheuttaneet yleensä jo maniavaiheessa pysyviä muutoksia hermostossa ja aivoissa.

ps. kiitos ilmavista ajatuksistasi.

meri

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Wed, 09 Sep 2015 19:07:16 +0000

Annikki,
on totta, että poismenneiden läheisten muisto jää väkevästi heidän käyttämiinsä työkaluihin, lukemiinsa kirjoihin merkintöinä, käsitöihin, valokuviin. Ehkä niiden muistovoima on siinä, että esineisiin voi koskea, ne ovat konkreettisia, muuten muistot olisivat kirjaimellisesti vain muistin varassa. Vaatekin voi olla sellainen. Anoppini jätti ennen kuolemaansa minulle kauniin kansallispukunsa. Vaikka en sitä pidä, se on tallessa ja muistuttaa hänestä.

Kirjoittaja: Annikki

Annikki — Wed, 09 Sep 2015 18:15:07 +0000

Ihminen menee, esine jää. Kun suhde on ollut lämmin, jää lämpö esineeseenkin. On hienoa, että olet saanut sellaiset aarteet. Minulle sellainen on muun muassa puuvartinen hyvä veitsi, jossa tuntuu rakkaan tätini ja mummuni käden kosketus.