Artikkelin Anoppiudesta kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Wed, 06 Nov 2013 09:45:58 +0000

Vastauksena kommenttiin mm. Tismalleen niin! Ja joskus anopilla tai miniällä on taipumus panna toisensa sijaiskärsijäksi vaikkapa oman parisuhteen tai muiden ihmissuhteiden solmuuntuessa.

Kirjoittaja: mm

mm — Tue, 05 Nov 2013 19:06:17 +0000

Ihan hyvääkin toinen toiselleen haluavat anoppi ja miniä saattavat ajautua hakaukseen. Tärkeintä on varmaan aina ymmärtää, kenen kotona kulloinkin ollaan.
Edelleenkin maalaistalossa sukupolven vaihto ei aina onnistu oikeassa tahdissa. Luulen, että onnistumiseen auttaa se, jos poika on oikeasti ”eronnut isästään ja äidistään” silloinkin, kun he kaikki vielä asustavat samaa huushollia. Olen seurannut esim karjanhoidon siirtymävaiheen haasteita. Toiselta menee työpaikka alta – ja taas toisinaan toinen ei sitä paikkaa todellisuudessa haluaisikaan. Jos poika on opetettu itsenäiseksi mieheksi, se on paras tae onnistuneille ihmissuhteille.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 26 Oct 2013 16:36:27 +0000

Vastauksena kommenttiin Annikki.

Annikki, ”vävyn tuska” – kuten mainiosti sanot – saattaa olla myös miniällä – ja anopilla itsellään.

Tuula, niinpä, lusikka kauniisti käteen vain anopille.

Kirjoittaja: Tuula

Tuula — Fri, 25 Oct 2013 19:05:41 +0000

Avo- tai aviopuolisoksi pyritään, anopiksi ei koskaan, on vain otettava tehtävä vastaan.

Kirjoittaja: Annikki

Annikki — Fri, 25 Oct 2013 15:33:01 +0000

Meillä on tyttären perheen paikkakunnalla yksiö tukikohtana juuri siksi, että voimme viipyä omissa oloissamme lähistöllä ja olla apuna sovittavalla tavalla. Kutsun syömään, lapset ovat yökylässä, käymme kylässä, hoidamme lapsia nytkin viikonlopun. Vävyn tuska anopin vierailun venyessä useaan päivään oli kamalaa katsottavaa! Nyt tulemme hyvin toimeen.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 25 Oct 2013 15:19:31 +0000

Vastauksena kommenttiin Sari. Sari, kerroit esimerkin viileästä anoppisuhteesta. Et varmasti ole ainoa, joka näin kokee. Anopillasi saattaa olla elämää kohtaan omat katkeruudenaiheensa, jotka sitten säteilevät lähisuhteisiin. Joskus tilanne helpottaa puhumalla, mutta aina ei asiaintilaan voi vaikuttaa. Joskus oma äitisuhde vaikuttaa myös suhtautumisessa puolison äitiin. Suhteet voivat solmuuntua niin monista syistä. Lasten vuoksi kannattaa kuitenkin yrittää.

Kirjoittaja: Sari

Sari — Thu, 24 Oct 2013 08:22:07 +0000

Kyllä niitä anoppi ja appi-suhteita on hyvin erilaisia. Minulla ja anopillani on lähinnä sellainen hyvää päivää -suhde. En ole ikinä tuntenut oloani hänen luonaan kotoisaksi tai edes hyväksytyksi. Kerran kun lapset olivat pieniä, me jopa lähdimme kesken vierailun pois, kun hän syrji koko ajan esikoistamme toimissaan. Eikä hän jälkikäteen edes ymmärtänyt miksi olin sieltä lähtenyt! Tosin oman äitinikin kanssa tulee välillä sanomista, sillä olin aina ehdottomasti isän tyttö. Minusta äiti ”höösää” liikaa enkä tahdo aina jaksaa. Me toimimme omassa kodissamme niin eri tavalla. Ei ole jatkuvasti pakko laittaa ruokaa tai kahvia, vaan sitten syödään kun siltä tuntuu. Enkä siivoa niin paljon. Olen masennuksen jälkeen oppinut päästämään turhista hommista irti. Appi minulla oli hyvä! Hänestä pidin ja heidän perheessään vietimme paljon muutenkin aikaa. Hänen kuolemastaan tuli nyt 6 vuotta, joten sitä suhdetta ei enää ole.