Artikkelin Talvipäiväkirjaa kommentit https://kolmashuone.fi/2013/01/25/talvipaivakirjaa/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Mon, 28 Jan 2013 10:43:48 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2013/01/25/talvipaivakirjaa/#comment-2913 Mon, 28 Jan 2013 10:43:48 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=4394#comment-2913 Toit Annikki esiin mielenkiintoisen puolen: asioiden ’siilaaminen’ vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. On totta, että talvellakin on pimeä puolensa. Tällä hetkellä kuitenkin näen siinä paljon valoa.

]]> Kirjoittaja: annikki https://kolmashuone.fi/2013/01/25/talvipaivakirjaa/#comment-2911 Sun, 27 Jan 2013 16:23:42 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=4394#comment-2911 Ihmisen tie, elämänkulku, voi kirkastua tai sumeta. Ehkä asioiden siilaaminen vaikuttaa siihen, kumpi tapahtuu. Talvi voi olla kirkas tai mustan pimeä. Sinä haluat nähdä kirkkauden. Silloin se näkyy.

]]> Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2013/01/25/talvipaivakirjaa/#comment-2909 Sat, 26 Jan 2013 17:17:53 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=4394#comment-2909 Vastauksena kommenttiin Tillman.

Lienee niin, että vanhempien tai viimeisen vanhemman kuolema on väistämättä jonkinlainen raja, jolta elämän sävyt muuttuvat talvisiksi. Panin merkille, miten Auster takertuu muistoihin äitinsä kauneudesta ja elinvoimasta kuin tahtoisi hänet takaisin elävien joukkoon. – Kyllä, paniikkihäiriökokemukset kuten moni muu vaikea elämän vaihe tulee Austerin kuvaamana todeksi. Puolisonsakin (Siri Hustvedt) on kirjoittanut omista kauhun kokemuksistaan Vapiseva nainen -kirjassa hyvin todentuntuisesti. Intiimin kivun jakaminen yksityiskohtaisesti on myös herättänyt arvostelua joissakin kirjallisuuskriitikoissa.

]]> Kirjoittaja: Tillman https://kolmashuone.fi/2013/01/25/talvipaivakirjaa/#comment-2908 Fri, 25 Jan 2013 20:54:22 +0000 http://www.kolmashuone.fi/?p=4394#comment-2908 Talvipäiväkirja on myös minun yöpöydälläni. Minäkin olen kauhistellut sävyjä ja muutoksia tekstin luonteessa. Pariisin pikku-asunnoissa vielä lämmin tuulahdus henkii ihmiselon riemua, mutta sitten vähitellen, äidin kuoleman aikoihin päähenkilö vie meidän tummiin sävyihin.

Paniikkihäiriön kuvaus on raakaa, mutta aitoa. Voin todistaa.

]]>