Artikkelin Muistojen huoneessa kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 23 Sep 2011 08:09:09 +0000

Tuula-mummo, ehkä tuo penkominen ja pöyhiminen on tarpeen juuri siksi kuin sanot. Että jos ei ihan kaikkea kuitenkaan säilyttäisi 🙂
Onneksi myös kaupunkiasuminen asettaa rajansa, ei ole loputtomasti tilaa. Jokainen muutto elämässä – ennen sitä viimeistä ja lopullista – myös panee karsimaan ja on siksi hyvä inventaarion paikka.

Kirjoittaja: Tuula-mummo vaan

Tuula-mummo vaan — Thu, 22 Sep 2011 15:10:25 +0000

Tuttua ja kuitenkin niin henkilökohtaista. Sitä ajattelee myös, mitä itsestä joskus jää ja mitä haluaa jättää, onko se vain sattuman varassa.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 22 Sep 2011 07:51:21 +0000

Mehtäsieluiselle ystävälle
Se ON riipaisevaa ja rankkaa. Näen unia ja hämmästyn kaikesta löytämästäni yhä uudestaan.

Kirjoittaja: mehtäsielu

mehtäsielu — Wed, 21 Sep 2011 18:19:19 +0000

Miten paljon esineisiin voikaa kätkeytyä tunteita ja muistoja, rakkautta ja käsien lämpöä, jo kadotetuiksi luultuja hetkiä voi elää uudelleen, saada pieneksi hetkeksi takaisin. Se on riipaisevaa. Tuttua puuhaa tuo, mitä olette tehneet. Elin hyvin voimakkaasti jokaisen sanasi Ellinoora.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sun, 18 Sep 2011 17:03:19 +0000

Kiitos sanoistasi, Annikki.
Toinen osa projektista on täällä kotona: käyn läpi mukaan otettuja kirjeitä ja kortteja – äiti on tallettanut kaikki! – pitelen kädessäni äidin kesken jäänyttä virkkaustyötä – siinä on se mainitsemasi käden kosketus…

Kirjoittaja: annikki

annikki — Sun, 18 Sep 2011 06:48:28 +0000

On niin ihmeellistä, että tavarat säilyvät kauemmin kuin ihminen. Ne kantavat muistoja, ylläpitävät tärkeän ihmisen käden kosketusta ja mielenlaatua. Ne kantavat samalla osaa sinun minuudestasi.Arvokasta.