Artikkelin Vuodenvaihteen kirjat kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 06 Jan 2011 19:18:20 +0000

Hassua, minäkin ajattelin ruisleipää…
Koukeroisilla tarinoilla on paikkansa ja kielen säihkeestä voi lumoutua, mutta kyllä väliin tarvitaan tukevaa maalaisjärkistä tuumailua maailmanmenosta.
Pottereihin en ole vielä osunut, kerro mitä pidit!

Kirjoittaja: Lastu

Lastu — Thu, 06 Jan 2011 15:53:34 +0000

Täällä yksi Mielensäpahoittaja-kirjan lukenut ilmoittautuu. Kaiken naminamipositiivisuususkon trendimassan keskellä palanen tervettä ruispeipää maistui niin hyvältä. Voitakin sivelin päälle niin kuin ennen vanhaan. Juu, olen kai tullut siihen ikään, jolloin vanha aika alkaa välkkyä ihanana kultaporttina: kaikki oli ennen toisin. Pitäisiköhän huolestua :). Kuvittelin vielä joitakin vuosia sitten: minä en ainakaan ryhdy kultaamaan neljä-, viisikymmentäluvun lapsuutta. No, joka tapauksessa helmen sain kun Kyrön luin. Sopi minun tippaleipäaivoille, ihme juttu.
PS Aloittelen viimeistä Potteria lapsenlapsen pyynnöstä. Kun siitä urakasta selviän, ehdin lukea muutakin. Kiitos näistä kirjakatsauksista. Pidän muistissa… :). Ovat odottamassa.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Wed, 05 Jan 2011 11:26:30 +0000

Muistan, että kerroit ottaneesi mm. Gavaldan mukaan Suomen kesästä lähtiessänne. Mukava kuulla nyt mitä pidit. Ehkä tästäkin Gavaldan teoksesta joku asiantuntijakriitikko löytäisi positiivisempaa sanottavaa. Ei silti, kirja voi olla antoisa ristiriitaisia tunteita herättävänäkin, mutta jotenkin Lohduttaja ei ollut sellainen.
Luen harvoin kirjallisuuskriitikkojen pitkiä analyysejä teoksista enkä ainakaan ennen kirjan lukemista. Kritiikeillä on arvonsa kirjallisuustieteen kannalta. Uskon kuitenkin lukijavaikutelmiin, joita ei ole ohjannut jonkun asiantuntijan mielipide, vaan luetun omassa tunne- ja kokemusmaailmassa nostama vaste.

Kirjoittaja: Simpukka

Simpukka — Tue, 04 Jan 2011 19:59:31 +0000

Minäkin luin Gavaldan Lohduttajan ristiriitaisin ajatuksin, ehkä vähän pettyneenäkin. Mainiosta Mielensäpahoittajasta löysin itseäni, miestäni, tuttaviani. Kirja oli liikuttavan hauska. Tänä syksynä sattui käsiini myös Puolikas keltaista aurinkoa. Hieno, vaikuttava lukuelämys. Nigeriassa, pian Biafran sodan jälkeen asuneiden tuttaviemme kertomukset ja kirja toivat eteeni ihan uuden maailman. Odotan jo innolla purppuranpunaista hibiscusta.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Tue, 04 Jan 2011 11:37:56 +0000

mm, todella, miten paljon on antaa sijaa toivolle ja miten paljon tarvitaan tahtoa löytää se, mikä tekee hyvän mielen.
Mies sanoi Kyrön kirjan luettuaan, että ’liippaa niin läheltä, ettei pysty nauramaan’. Niin se on.
Hyvä ajatus tuo katalyyttien tunnistaminen, niitä on kaikkialla ympärillä, kun vain huomaa. Olen hyvällä mielellä siitä, jos voin olla sellainen jollekin. Siksi niitä suosikkeja blogimaailmasta poimii, kun paljon hyvää ja paljon huonoa, ja hyvistäkään kaikki eivät ’liippaa niin läheltä’.
Onnekkaita katalyysejä uuteen vuoteesi toivoen

Kirjoittaja: mm

mm — Tue, 04 Jan 2011 11:16:26 +0000

Kolmas huone sopii hyvin blogini kolmanneksi katalyytiksi.

Kirjoittaja: mm

mm — Tue, 04 Jan 2011 07:41:30 +0000

Olen lukenut vasta otteita tuosta Mielensäpahoittajista. Se jotenkin iskee niin suomalaiseen luontoon. Tekee välillä tiukkaa liittyä siihen Mielensähyvittäjien kerhoon, josta kirjoitit. Ei siihenkään kuitenkaan tarvita kuin avoin sydän ja näkevät silmät.
Lukaisin läpi joulusi. Pikkuritari varmaan muutti paljon – ja toi mieleen myös joitain entisiä unohdettuja jouluja. Palasin myös kirjoitukseesi Maailma pienoiskoossa. Sieltä tuon uudenvuodentervehdyksekseni mukaani oman lauseesi:
”Kunpa hyvää tahtoa riittäisi monimuotoisesti vuoden arkiviikoillekin.”

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Mon, 03 Jan 2011 19:41:52 +0000

Kiitos ja kiva, kun palasit ’kuvakotiisi’ – taas ihania otoksia siellä!

Kirjoittaja: ritva

ritva — Mon, 03 Jan 2011 14:28:23 +0000

kuulasta ja kirkasta uutta vuotta!