Joulunpyhiksi aiotun vierailun Äidin luona esti huono ajosää. Loppiaisena sitten uskaltauduimme aamuhämärässä matkaan. Ei aikaakaan, kun lumisade alkoi taas. Takaisinkaan ei käännytty, vaikka vastaantulevien rekkojen nostamat pyörteet pakottivat opettelemaan sokkoajoa tuulilasin peittämän lumilakanan sisässä. Kouvolan tienoille jännitystä riitti, mutta Salpausselän harjujen takaa löytyi taas se toinen, rakas maa, missä aurinko paistaa ja lumimetsä häikäisee hiljaisella kauneudellaan.
Hoivaosastolla oli vähän väkeä. Joku oli päässyt perhejouluun pyhiksi, joku toinen kokonaan pois. Tuulikki, jonka silmät aina pilkahtelevat hymyä, oli työvuorossa ja kertoi, että olivat tehneet osastolla pipareita ja Äiti oli hoivaväestä ainoa, joka oli jaksanut osallistua puuhaan. Päiväkahvilla Äiti sujautti piparin taskuunsa. Hetken päästä hän vaivihkaa supatti: ”Ota sie tää, ko miul ei oo mittää tarjota teil”. Ajattelin liikuttuneena, että äidin halu antaa lapselle omastaan ja vieraanvaraisuus säilyvät, vaikka muisti katoaa.
Lasta tullaan katsomaan kaukaa ja läheltä. Lapsi on ihme, lahja ja kiitoksen aihe. Kuten Jeesus-lapsikin aikanaan kaikki lapset tulevat kokemaan maailman kovuuden. Siksi he tarvitsevat taivaallista sekä maallista suojaa.
Kuusi karistelee jo neulasiaan, mutta raaskiiko tuota nyt vielä… Kovin on kaunis lumihiutalekoristeissaan valkoisine kynttilöineen. Kun nuorimiehemme olivat pikkupikkuisia, toisen kummitäti toi kummallekin vaaksanmittaisen tontun ja siitä pitäen tontut ovat joka joulu kiivenneet kuusen oksille odottelemaan, jos isoisoksi kasvaneet vaikka tulisivat moikkaamaan. Ovat tulleet.
Neljän vuoden takainen loppiaisaatto ei unohdu. Läksin aamuhämärissä tuttuun tapaan ajamaan pyörällä parin kilometrin työmatkaa. Kotikadun yli johtavalla suojatiellä odotti yllätys. Talvisella kelillä vauhdikkaasti mutkasta tulleen auton ja varovasti tietä ylittävän pyöräilijän kohtaaminen ei pääty hyvin, sen arvaa. Ei ole ihmisellä suojaa suojatiellä, jos tapahtuu vahinko tai virhearvio. On sekavia muistikuvia hangelle tippuvasta verestä ja hätääntyneistä ihmisistä, kahdesta naisesta taluttamassa minua autoon. Puolitajuissani jouduin neuvomaan ajajalle tietä ensiapuun. Muistan ajatelleeni, että olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Päivästä tuli pitkä ja vaiheikas ennen kuin pääsin sairaalan kirurgiselta poliklinikalta kokoon kursittuna kotiin.
Toipumisen viikot olivat vaivalloinen polku. Mustelmat häipyivät aikanaan, mutta arvet jäivät sekä mieleen että kehoon. Usein kun tuota tuttua suojatietä ylitän, ihmettelen, miten lyhyt on matka tien yli ja miten kauaskantoisia ehtii tapahtua. Kumma kyllä, en ole katkera enkä menettänyt uskoa Jumalan varjelukseen. Lääkäri sen sanoi: tiedätkö, sinulla oli onnea, tämä olisi voinut päättyä todella huonosti.
Loppiaisaatto on saanut henkilökohtaisen merkityksen: ihmiselle voi tapahtua mitä tahansa, mutta on mahdollista, että siitä seuraa hyvää.
Pissismummo on tietävinään, että tv:n ikuisuussarjoissa mikään ei ole kumminkaan ikuista, selvähän tämä. Kersat kasvaa ulos rooleistaan ja oppii uusia temppuja. Aikuiset kulahtaa, lihoo tai käppänöityy. Roolihenkilöitä katoaa horisonttiin sen kummemmitta selityksittä, jos näyttelijän elämäntilanne niin vaatii. Käsiksen laatijan tai ohjaajan vaihtuessa tutut henkilöt käyvät yhä oudommiksi.
Ei voi kuin päivitellä Mäkimaan klaanin kohtaloa Kotikadulla. Perhe on hajonnut viiteen osoitteeseen; mummo höpsähti, rouva rupsahti ja muuttui exäksi, lakimiesisästä on sukeutunut koko kadun tukipylväs, tytär löysi lesborakkauden, pappispoika machoilee, vetelehtii ja leikkii murrosikäiselle isää. – Luotolan perheen isästä tuli näkymätön mies, äiti hurahti, töpeksi ja palasi vankilan kautta lähtöruutuun, tytär katosi kaukomaille, esikoispojan sädekehää kiillotettiin vaimon sivusuhteella, iltatähti loistelee isänsä taivaalla ja äitinsä itkee ikävää kämäsen kärrykorjaamon nurkassa.
Entäpä muu kuvitteellinen joukko? Ikuinen poikamiessuntio Mauri naitettiin väkisin ja loppuviimeksi osoitettiin hyväuskoiseksi hölmöksi. Onni-kyrmy ja Ilona ovat muka Kreikassa (sairas mies ja koira!). Anja pitää majataloa milloin kellekin, kävijöitä riittää ja piirakat maistuu. Freesiä naamaa putkahtelee vanhojen sekaan ja ihmehän tuokin, kun kaikki nuoret ovat opiskelevinaan oikeustieteitä. Yksi ehdittiin jo kuolettaakin. Muistaako kukaan enää Allia? Ristokin sotkeutui roistokoplaan ja katosi kuvasta. Mukavasta palomiehestä sorvattiin väkivaltainen psykopaatti. Annin ja Hessun luomurakkaus karahti kiville. Halvaantunut poliisi nostettiin leikkauksella jaloilleen ja nai naispapin, joka työttömyyttään pantiin hurahtamaan kaatajalahkoon. Hohhoijaa.
Tekijöiden vauhtisokeus alkaa jo hirvittää ikuisuussarjan mukana ikääntynyttä. Osa katsojista onkin jo vaihtanut Karjalan kunnaille, missä on ainainen juhannus ja liidellään reilusti pilvilinnoissa.
Aika kulkee jatkumossaan tyyntä rataansa, vaikka vuosiluku vaihtuu. Erilaista vaihtumayössä oli nyt selkeästi vähentynyt paukutus ja räiske. Ajattelen, että se on pelkästään hyvä asia sekä ympäristön ja ilmaston suojelun näkökulmasta että taloudellisesti. En ymmärrä, miten niin hetkellisestä ilosta moni on valmis maksamaan sievoiset summat. Lisääntyyköhän ilo maailmassa näin?
Meillä uudenvuodenpäivä sujui perinteisesti. Tasavallan Presidentin puhe ja Wienin Filharmonikkojen konsertti katsotaan aina. Muu ohjelma on sitten mitä milloinkin. Tällä kertaa käveltiin tuttuun lähiravintolaan myöhäiselle lounaalle. Myöhemmin katselin dvd:ltä kirjastosta lainaamani Klaus Härön elokuvan Uusi ihminen. Se on aiheeltaan ahdistava ja Toinen liukenikin aika nopeasti siitä omiin puuhiinsa. Pidän elokuvaa niin hyvin tehtynä, että kannatti kestää.
Uuden vuoden konsertin televisiointi on yksi parhaita Eurovision perinnetekoja: viihtyisää musiikkia taidokkaasti esitettynä upeassa miljöössä. Tuntuipa hienolta katsella maestro Valentinon luomuksissa hulmahtelevia ballerinoja tanssimassa kavaljeereineen Wienin Taidemuseon käytävillä ja saleissa, joissa pari vuotta sitten Wienin matkalla kävimme. Myös Tonavan kauniisti kuvatut maisemat sykähdyttivät.
Eräänlaista tilintekoa ja unelmien uusintamista on kirjata kuluneen vuoden kohokohdat ja henkilökohtaisia toiveita tulevalle. Unelma tuo toteutuessaan ilon ja vaikka se jäisi vain unelmaksi, se siivittää elämää.
Jokainen vuoden päivä on alkaessaan puhdas ja särötön mahdollisuus. Voisinpa löytää aina uudelleen elämäni olennaiset, aidot asiat. Ymmärtäisin ohittaa tarjolla olevan turhan sälän ja torjua pahan, joka pyrkii rikkomaan mielen rauhan.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle
