https://kolmashuone.fi/2009/02/18/sapinaa-museossa/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Thu, 19 Feb 2009 10:16:39 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.1.1 https://kolmashuone.fi/2009/02/18/sapinaa-museossa/#comment-1169 Thu, 19 Feb 2009 10:16:39 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/02/18/sapinaa-museossa/#comment-1169 Minäkin olen maalla kasvanut ja aikuisena kaupunkiin kotiutunut. Lomilla kävimme aina perheen kanssa maalla mummolassa. Esikoinen varsinkin tuntui olevan enempi kiinnostunut veljeni traktoreista ja muista vempeleistä kuin luonnossa kuljeskelusta. Kuopus on myöhemmin kavereineen tehnyt oma-aloitteisesti metsäreissuja, yöpyneet laavullakin. Ajattelen, että jokainen positiivinen luontokokemus itää jotain hyvää lapsen mielessä.
’Ehmä’ ja pupunkokoinen orava tuntuvat ihan loogisilta lapsen kannalta 🙂 Museossa hämmästyin mm. kuukkelia, johon tutustuin Ylläksellä eräänä juhannuksena, muistin sen ihan pikkulintuna, mutta se oli museon vitriinissä lähes rastaan kokoinen.

]]> https://kolmashuone.fi/2009/02/18/sapinaa-museossa/#comment-1168 Thu, 19 Feb 2009 05:34:11 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/02/18/sapinaa-museossa/#comment-1168 Kyllä, moni lapsi näkee eläimiä vain luontodokumenteissa, niin kuin sanoitkin! Itse olen maaseudulla syntynyt, että eläimet kuuluivat joka päiväiseen eloon, mutta kuitenkin muistan, että vasta kun näin ekan oravan luonnossa, olin järkyttynyt, kun se ei ollutkaan pupujussin kokoinen! Se oli aina kirjoissa, varmaankin silloisen kansakoulun lukukirjassa, heh, kuvattu yhtä suureksi kuin pupukin. Muistan, kun näytin tyttärelleni hänen ollessaan pieni possua ja kysyin, mikä tuo on? Tyttäreni katsele tuntemaansa lehmää ja katsoi sitten minua ja sanoi, ”ten täytyy olla EHMÄ” Hän tunsi lehmän ja kirjain pois,niin syntyi uusi laji.

]]>