https://kolmashuone.fi/2009/02/12/raastavaa/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Fri, 13 Feb 2009 04:53:18 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 https://kolmashuone.fi/2009/02/12/raastavaa/#comment-1154 Fri, 13 Feb 2009 04:53:18 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/02/12/raastavaa/#comment-1154 Voih, kuinka sydäntä riipaisee nämä kaikki ihmiskohtalot. Itsekin tapasin monia, jotka olivat aina lähdössä kotiin. Osa lähtikin, menivät välillä läpi hälytystenkin. Ja kuinka monet kerrat minultakin kysyttiin kyytiä kotiin. Onneksi sinulla on veli, joka osaa rauhoittaa tilanteen. Noissa tilanteissa tuntee itsensä niin avuttomaksi. Jossain vaiheessa tulee kyllä rauhoittuminen, ainakin itse näin paljon sellaisia, että oli jakso, jolloin karkailtiin ja sitten tuli rauhoittuminen. Voimia teille kaikille!

]]> https://kolmashuone.fi/2009/02/12/raastavaa/#comment-1153 Thu, 12 Feb 2009 19:59:01 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/02/12/raastavaa/#comment-1153 aivan, ja lukitakaan ei voida huoneeseen. ei ole mukavaa, ei hoitajille eikä ainakaan äidille…ja kuitenkaan ei ole keinoja saada muistia pysymään kunnossa. olen oman äitini vanhuutta seuratessa miettinyt, että tuotako on sitten vanhuus…nuorempana aina kuvitteli, että vanhuus on jotakin vaaleanpunaista ja söpöä…paljon olen oppinut vanhuudesta, eikä mieleni halaja vanhuuteen ja paha mieli on usein äidin masennuksesta ja yksinäisyydestä, kun ystävät ovat kylmän kiven alla. avuton olotila

]]>