Artikkelin Tammikuuta taputellen kommentit https://kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Sat, 17 Jan 2009 15:20:01 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1072 Sat, 17 Jan 2009 15:20:01 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1072 Mehtäsielu, Aila Meriluodon osin omaelämäkerralliset romaanit kannattaa lukea, ne valaisevat hänen erityistä elämäntietään. ’Lasimaalauksesta’ alkanut runoilijantie on tuottanut myöhemminkin upeaa runoutta ja kirjoittaminen jatkuu. Minusta Viita on harvinaisuudessaan myös lukemisen arvoinen, vaikka vaikeaselkoisempi.

Vilukissi, kävelemään opettelen minäkin, vaikka eri syistä 🙂 Pitäisi oppia säätelemään lonkkaan kohdistuvaa rasitusta…
Mulla on kolme kirjaa meneillään: Eeva Kilven Elämän evakkona, Mirja Hakon Naiset kertovat sodasta ja Madeleine Hesséruksen Paljain jaloin (lukupiirin kirja). Kaksi ensin mainittua ovat tädin perintökirjakasaa. Kiinnostavia kaikki, eri tavoin.

]]> Kirjoittaja: vilukissi https://kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1071 Sat, 17 Jan 2009 06:27:13 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1071 Olen kans päättänyt, että tästä vuodesta tulee kulttuurivuosi, viime vuosi meni suurimmaksi osaksi jalka kipsissä ja sen jälkeen kävelemiseen opettelua. Lähden tänään Jyväskylään saakka (täältä päin katsottuna saakka) katsomaan teatteriin ”veriveljet” musikaalia. Olen myös päättänyt katsoa ”putoavia enkelitä”. Mukavaa viikonloppua! Mitä luet paraikaa? Minä odotan postista saapuvaksi Maija Asunta-Johnstoni ”verkkoraukkautta varttuneille” -kirjaa.

]]> Kirjoittaja: mehtäsielu https://kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1070 Fri, 16 Jan 2009 20:55:47 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2009/01/16/tammikuuta-taputellen/#comment-1070 Serkkuni oli käynyt katsomassa Putoavia enkeleitä ja suositteli. Hän sanoi, että oli itkenyt koko elokuvan ajan. Enkä yhtään ihmettele. Hänen suosituksestaan menin katsomaan viime syksynä, vaikka syksy oli tavattoman raskas. Elokuva puhutteli ja hiljensi, omat ja läheisten koettelemukset asettuivat uusiin mittasuhteisiin, Aila Meriluodon ja Lauri Viidan ennestään tutut runot saivat aivan uusia ulottuvuuksia. Yhä uudestaan ja uudestaan ihmetteli tätä kärsimysten määrää ja toisaalta sitä voimaa, jolla kuitenkin ihminen puskee eteenpäin. Minäkin tykkäsin filmin rakenteesta. Ihmeellistä, miten Aila Meriluoto on jaksanut.

]]>