Artikkelin Puhelu äidille kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sun, 19 Oct 2008 18:29:40 +0000

Äidin ääni…vaikkei asiaakaan olisi, että sen kuulee. Onko toista ääntä, joka niin tutuksi ehtii elämässä, hyvässä sekä pahassa. Äidillä oli palvelutalossa itkupäiviä, jolloin hän puhui puhelimessa minulle kuin kuolleelle sisarelleen. Nyt hän ei mieti niin paljon kuolleita sisaruksiaan, kun hän ei ole yksin. Hyvä kun nostit tuon asian, pitäisi ottaa talteen äidin ääntä, kuvia kyllä on…

Kirjoittaja: mehtäsielu

mehtäsielu — Sat, 18 Oct 2008 16:55:26 +0000

Aijai, voivoi, tämä kyllä tuntuu haikelta ja tutulta. Ja samalla jokin lämmin ailahdus kulkee pitkin sydänalaa kun tätä lukee. Ajatella, että yhteys on vielä olemassa, se lämmittää, aina tulee lämmin tunne, kun näkee tai kuulee jonkun soittavan tai saavan puhelun äidiltään tai puolisoltaan. Kun siinä vieressä on, tuntuu kuin itsekin saisi puhua heidän kanssaan. Rupesin ajattelemaan, kuinka kauan siitä on, kun viimeksi juttelin äidin kanssa puhelimessa. Tiistaina tulee viisi vuotta hänen kuolemastaan ja varmaan toiset viisi vuotta oli sellaisia, ettei voinut puhelimessakaan enää jutella. Ja nyt kun lukee tämän, tuntuu, kuin se olisi ollut ihan äsken, kun äiti sanoi: Äitihän se täällä, ei miulla mitään asiaa, läksinpähän soittelemaan. Ei sitä sillä hetkellä ymmärtänyt, kuinka arvokas hetki tuokin oli.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 17 Oct 2008 17:17:09 +0000

Nimenomaan, tavoitit sen tunteen, joka usein nyt on päällimmäisenä, haikeuden. Kun kuulee kaatumisista, tulee avuton olo, kun ei oikein ole keinoja sitä estää. Hyvä, että äiti ei ole nyt enää yksin asumassa.

Kirjoittaja: erakko

erakko — Fri, 17 Oct 2008 09:57:23 +0000

Miten kauniinhaikean ehtookuvan saitkaan maalattua pelkillä sanamuistoilla. Joskus lahjomaton vanhuus ei olekaan pelkkää surua… ainakaan silloin kun on jäljellä yksikin side rakastamisen tutulla tiellä.