Artikkelin Vanhat ovat viisaita, muka kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 21 Jun 2008 18:35:52 +0000

Luulenpa, että jotenkin ihminen säätää jaksamistaan vaistonvaraisesti niin, että voimat riittävät niin kauan kuin täytyy. Joskus käy niin, että silti energia eri riitäkään, eikö sekin ole mahdollista hyväksyä. Ennen kaikkea eläkeaikaa ei kannata pelätä, siitä aukeaa uusia aivan ihania mahdollisuuksi. Asioiden tärkeysjärjestys ja arjen rytmi muuttuu, elämä tulee täyteläiseksi toisista asioista kuin ennen..

Kirjoittaja: mehtäsielu

mehtäsielu — Mon, 16 Jun 2008 18:05:38 +0000

Mielenkiintoista seurata teidän keskustelua ja kokemuksia. Minulla olisi vielä viralliseen eläkeikään reilu kymmenen vuotta(hehheh, mikähän ikä se mahtaakaan olla sitten, nyt harva sinne asti pääsee). Huhhuh! Jo nyt tuntuu että moni uupuu täysin. Itsestäkin tuntuu, ettei enää kestä mukana kaikessa muutoksessa ja kaikissa haasteissa.

Tunnistin monia tuttuja tunteita teidän viesteistänne omalta vuorotteluvapaa vuodelta. Tuttua tuo väsymys, tuttua tuo sisäinen erakoituminen, tuttua tuo, että jaksaa vain yhden asian päivän aikana.

Aika moni minun ikäluokasta haaveilee pääsystä eläkkeelle, se on monen suurin haave. Mutta tiedän, että se voi olla aika moinen koettelemus, kun ei olekaan selvää päiväohjelmaa, ja vaatii melkoista sopeutumista.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 13 Jun 2008 10:38:40 +0000

Aikamoinen on, muutos työelämästä eläkeläisen elämään, kun todella malttaa jäädä sivuun siitä, missä on kokenut olleensa oikealla paikallaan. Uusien ’versojen’ mahdollisuus lääkitsee ihanasti luopumisen kipeyttä. Väsymykseni olen ymmärtänyt työn vaatimusten kautta, moneen riittämistä, paljoja asioita, myötäelämisen intensiteettiä raskaissa kohtaloissa. Kymmenien vuosien työrupeaman piilossa kasvanut väsymys ei hetkessä purkaudu ihan vain päättymisen ilosta. ’Iltaa’ kohti voimatkin ovat huvenneet ja palautuminen kestää yhä kauemmin.
Minulta on silloin tällöin kysytty, miten saan aikani kulumaan eläkkeellä. – Helposti, vastaan. Se onkin niitä helpoimpia asioita. Päivät täyttyvät ihan itsestään!
Sanoit pelkääväsi sisäistä erakoitumista. Se on kiinnostava ajatus, jota on syytä miettiä. Olisiko se jotain haluttomuutta jakaa sisimpiä tuntojaan kenenkään kanssa. Onhan jokaisella oma ’salainen puutarhansa’, jos ei kukkaisa ja rehevä, niin omalla tavallaan kaunis ja levollinen kivikkopuutarha. Väsyneenä haluaa viipyä siellä ehkä kauemmin..

Kirjoittaja: mm

mm — Thu, 12 Jun 2008 20:14:38 +0000

Hyvä kuulla tuosta työväsymyksestä. Sitä on minulla reippaasti vielä jäljellä.
Tuntuu nyt, että yhteen päivään ei mahdu kuin yksi asia. (blogin kirjoittamisen ohella :)))
Olen saanut uudenlaisia ”työtehtäviä” uudenlaisten ihmisten kanssa. Se on ollut virkistävää, mutta voimat ovat vielä vähissä.
Yksinoleminen on nautittavaa ihmispaljouden jälkeen. Vähän pelkään, että erakoidun liikaa, ei niinkään ulkoisesti vaan sisäisesti. Nautin uusista tilanteista, mutta liikkeellelähtö on vaikeaa.
On tämä kuitenkin aikamoinen muutos…

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 12 Jun 2008 16:55:20 +0000

(Tää postaus oli kieltämättä vähän provosoiva!)
Ammatti on ollut sekä etu että haitta sopeutumisessa, enemmän ehkä etu kuitenkin. Vanhusten kanssa(kin) työskenneltyä oli monenlaista esikuvaa eläkkeellä olemisesta, siinä samalla voi peilata omia toiveitaan ja ajatuksiaan tästä elämänvaiheesta. – Haitaksi asti taas joutui aluksi pyytämään ’laskeutumisaikaa’ monilta tahoilta tulleiden toimintakutsujen edessä, sillä työväsymystä tuntui yli puoli vuotta.
Ehkä sopeutumista kuitenkin eniten on auttanut vuosien mittaan kehittynyt luottamus omien tuntemuksien sisäiseen kuunteluun.
Miten Sinulla?

Kirjoittaja: mm

mm — Thu, 12 Jun 2008 11:40:14 +0000

Eniten minulle kolahti tuo Pirkko Lahden juttu:
”On päivitettävä itsensä.” Päivitys on paras tehdä itse eikä suostua muiden päivitettäväksi. Niin kauan kuin vielä jaksaa…

Mazarellalla oli käytännöllistä vihjettä ja viisautta.

En ole huomannut ennen sinulta kysyä, miten ammattisi on auttanut näissä sopeutumisissa. Onko siitä ollut etua vai haittaa?