Artikkelin Tuhlaajapojan sunnuntaina kommentit https://kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Sun, 08 Jun 2008 18:48:37 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-729 Sun, 08 Jun 2008 18:48:37 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-729 Olematon, kiitos aiheen mietiskelystä, jonka jaoit.

Eve, saat vastauksen sähköpostissa.

]]> Kirjoittaja: Eve https://kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-728 Sun, 08 Jun 2008 14:14:14 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-728 Hmm, näkyykö osoitteeni sinulle…?

]]> Kirjoittaja: Eve https://kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-727 Sun, 08 Jun 2008 14:11:09 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-727 Hei! Googletin pari runon sanaa ja lopulta päädyin tänne. Eli tätini joskus 10v sitten sanoi, että ei ole löytänyt erästä runoa, jonka muistaa lapsuudestaan. Hakusanoiksi pistin siis:
Oli varhainen kevätaamu, kun äitini käteen nojaten…
Löytyisikö sinulta todella nuo sanat? Olisi melkoinen yllätys tädilleni. Sähköpostilla voit ottaa minuun yhteyttä.

]]> Kirjoittaja: olematon https://kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-726 Sun, 08 Jun 2008 09:57:27 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/06/08/tuhlaajapojan-sunnuntaina/#comment-726 Ja mitä mahtoi tuhlaajapoika ajatella/tuntea jos hän kaukaa näki heltyneen isänsä. Hän oli laittanut kaiken menemään ja palasi kotiinsa tietämättään miten tulee vastaanotetuksi. Peloissaan. Häpeissään. Jokainen askel toista raskaampana, ja sitten hän näkee isänsä ja huomaa tämän hymyilevän.

Kaikki huolet ovat hetkessä pyyhitty pois. Hän tietää, ettei hänellä ole mitään hätää. Kivireki jota hän on vetänyt putoaa hänen käsistään. Hänen ei tarvitse vetää sitä enää. Ja silti viimeiset sata metriä saattavat olla hänen elämänsä raskaimmat. Ilon hetkellä kun joskus huomaa miten paljon tarpeetonta taakkaa onkaan raahannut mukanaan ja miten väsynyt tuosta tarpeettomasta työstä onkaan.

]]>