Artikkelin Pyörteitä kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Tue, 10 Jun 2008 10:46:12 +0000

Ansku ja Haavetar, kiitos tuesta ja myötätunnosta. Se kantaa.

Kirjoittaja: Haavetar

Haavetar — Mon, 09 Jun 2008 16:42:43 +0000

*mielessäni rutistan ja lämpimiä ajatuksia lähetän*

Kirjoittaja: Ansku

Ansku — Sun, 08 Jun 2008 17:40:35 +0000

Äitiäsi ja sinua rukouksessa muistaen.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 07 Jun 2008 18:04:54 +0000

Kiitos kommentista, Mk. Tiedät varmaan hyvin mitä muistamattomalle vanhukselle paikanvaihdokset tekevät. Sairaalassaolo kesti kolmisen viikkoa, jona aikana oma asunto palvelutalossa tuntui hävinneen täysin äidin mielestä. Sairaalassakin äidille vaihdettiin huonetta kerran ja sekavuus ja levottomuus paheni heti. Äidin kotipaikkakunnan vanhainkodissa on yksi dementiaosasto, mutta sinne ei mahdu, yritimme jo vuosi sitten. Sitäkin tyttärenä suren, että äidin oloa en voi helpottaa ja lähellä voin olla vain ajoittain.

Mehtäsielu, onkohan niin, että kun suru seuraa toistaan, joutuu kuin virtaan, jossa lipuu voimatta paljon itse ohjata tunteiden pyörteitä. Siinä sitten vain yrittää jaksaa niine voimineen mitä on. Paljon itkua jää varastoon, odottamaan aikaansa. Kipeä kohta vihloo ja aristaa pitkään.
Äidin hoitoasia näyttää nyt juuri olevan umpikujassa, mutta olen luottavainen, asiat järjestyvät, tavalla tai toisella. Rukoilen…ja iloitsen kesästä niin paljon kuin voin.

Kirjoittaja: mehtäsielu

mehtäsielu — Sat, 07 Jun 2008 03:55:43 +0000

Ellinoora nämä kirjoituksesi saavat minunkin silmät kostumaan. Näiden myötä kuljen omaa matkaani uudelleen, ehkä nämä ovat niitä itkemättömiä itkuja joita ei silloin voinut itkeä, kun oli niin monesta muuta pidettävä samanaikaisesti huolta, kun oli oltava vahva, että saisi jotenkin elämän sujumaan, että kestäisi kasassa, kun äitisurun päälle tuli heti koirasurua ja isäsuru ja veljen perheen hajoaminen, kaikki reilun kolmen kuukauden sisällä.
Ei, ei äitisi paikka ei olisi palvelutalossa. Kunpa tapahtuisi joku ihme, että hän voisi kokea olonsa turvalliseksi, että hän voisi tuntea olevansa kuin kotona.
Ehkä nämä kukat ovat tarkoitettu juuri Sinulle. Lohduksi. Voimaksi. Ja tämä valo.

Kirjoittaja: Mk

Mk — Fri, 06 Jun 2008 21:58:49 +0000

Kiitos visiitistäsi, on aina mukava löytää myös näin uusia blogeja.

Luopuminen on aina haikeaa ja vaikeaa, tapahtuu se sitten yllättäen tai vähän kerrassaan.

Meiltä puuttuu liian paljon hoitopaikkoja juuri äitisi kuntoisille vanhuksille.
Sairaalasta pyritään kotiuttamaan heti kun vain mahdollista, palvelutalossa harvoin pystytään takaamaan riittävä hoito ja valvonta henkilökunnan mitoituksen tähden.
Toivottavasti ainakin kivut saadaan pois, se helpottaisi muutenkin oloa.

Luonnossa on paljon lohtua.
Ja tuoksuja, varsinkin nyt kun sireenit ja pihlajat kukkivat.