Artikkelin Vapaata aaltoilua kommentit https://kolmashuone.fi/2008/04/29/vapaata-aaltoilua/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Sat, 03 May 2008 15:04:44 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2008/04/29/vapaata-aaltoilua/#comment-661 Sat, 03 May 2008 15:04:44 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/04/29/vapaata-aaltoilua/#comment-661 Olen ollut useimmin urbaaneissa hautajaisissa, entisen työni puitteissa, tämä sukulaistädin hautajaiskokemus maalla vertautuu niihin. Uskovaisen ihmisen saatto voi olla valoisa tilanne, mutta tunnelma voi olla ristiriitainenkin, jos osa saattoväestä kiittää Jumalaa vainajan pääsystä taivaan kotiin, ja osa taas ei koe voivansa yhtyä tähän iloon vaan tuntee vainajan poismenon menetyksenä ja lähiomainen voi jopa kokea suruaan vähäteltävän. Nämä ovat niin herkkiä tilanteita. Monenlaista olen nähnyt.
*Kaikkihan pääsevät taivaaseen* – tässä olisikin kiintoisa pohdinnan aihe. Olen Kylliäisenikin lukenut, mutta mitään ei hänen pohdinnoistaan jäänyt mieleen eikä mieltä vaivaamaan. Rajantakaiset asiat lienevät uskon varassa.
Kiitos kommentistasi.

]]> Kirjoittaja: Puujalka https://kolmashuone.fi/2008/04/29/vapaata-aaltoilua/#comment-660 Sat, 03 May 2008 06:46:03 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2008/04/29/vapaata-aaltoilua/#comment-660 Olisin lukenut mielelläni lisääkin pohdintaasi luterilaisesta uskonnollisuudesta. Antiikin aikana kristillinen hautaus poikkesi yleensä muiden vastaavasta tilaisuudesta siten, että kristityt eivät järjestäneet suuria valittajaisia, he saattoivat vainajansa hautaan ylistysvirsiä laulaen. Usko kuoleman voittajaan oli todellista. Rajan toisella puolella ei ollut tyhjyys vaan riemuitseva, perille päässyt seurakunta.

Jälkikristillisessä maailmassamme vanha uskonto ei herätä enää uutuudenviehätystä. Sanoma kuoleman voittajasta ei sävähytä koska ’kaikkihan pääsevät taivaaseen’. Ehkä tässä näkyy myös näiden kahden ero. Kristinusko tarjoaa pelastusta tuhon voimien edessä. Jälkikristillinen maailma sanoo, että tuhovoimia ei ole, pelastusta ei tarvita. Voi olla että tästäkin näkökulmasta käsin luterilaisuus ja kristinusko yleensäkin tuntuu ilottomalta, jos se muistuttaa pelastuksen tarpeellisuudesta. Tiedä häntä. Mutta hyvää pohdinnan jatkoa. Toivottavasti se uskon iloisempikin puoli näyttää naamansa.

Ja mitä nautintoihin tulee, Jumala tunnetusti on luonut kaiken kiitoksella nautittavaksi (1 Tim 4:4)

]]>