Artikkelin Äiti, maaliskuussa kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Wed, 12 Mar 2008 14:19:23 +0000

Pabloo, on aivan totta, että äitikin tuntuu kärsivän olemassaolonsa hataruudesta. Hän sanoo usein avuttomasti: ”mie en ennää ymmärrä”. Se tuntuu raskaalta meistä molemmista. Oma kipeä heräämiseni on tajuta väistämättömyys, jolla tämä etenee, ettei tässä vaiheessa tunnu mikään lohduttavan meitä kumpaakaan.

MM, niin, Marianpäivän teeman mietiskelyä voi jatkaa syvemmällekin. Luopumisprosessin sisällä voi olla irti päästämisen ja kiinni pitämisen taistelua moneen suuntaan: äitinä omien aikuisten lasteni elämän kehällä, tyttärenä kuolemaansa kohti kulkevan äidin vierellä ja vielä jonakin päivänä sillä paikalla missä äitini nyt.

Kirjoittaja: mm

mm — Wed, 12 Mar 2008 11:24:04 +0000

Tuli mieleeni mukailla Marianpäivänä kirjoittamaasi tekstiä:
Äiti ja lapsi, kasvavat kumpikin omaan tehtäväänsä, äiti luopumaan ja lapsi luovuttamaan.

Kirjoittaja: Pabloo

Pabloo — Wed, 12 Mar 2008 08:40:04 +0000

Voi vain aavista tyttären, sinun, tuntemuksesi puhelinlanganpäässä.
En tiedä sanotaanko tämä van lohduksi omaiselle:” Raskainta potilaalle on vaihe, jolloin hän on vielä läsnä ja ymmärtää, että jotain on tapahtumassa, jota ei voi estää.”
Ehkäpä se koskee meitäkin, kun kirjoitat:” Elämä on sekavaa unta ja kipeitä heräämisiä.”
Aamulla pihalla talitintti lauloi sydämen pohjasta-kiitosvirttä keväästä.

Tuumiskeli Pabloo