*Pissismummo täten tervehtää ystävällisesti naapuriaan Pajua, joka houkutteli Mummon kurssien järjestämisen ihmeelliseen maailmaan.
Kurssinjärjestämiskurssi
Arvotaan aihe. Otetaan arvan valitsemasta teemasta kolme kopiota ja kehitellään niitä ajan kuluksi johonkin suuntaan. Tämäkin riittää. Voidaan myös panna jokin kehitelmistä toimeksi. *Sopii järjestelmällisestä luovuudesta kiinnostuneille, joilta puuttuu ajankulua.
Onnellisen elämän salaisuus -kurssi
Opetellaan onnettomuuksien väistelemistekniikat, joista tärkein on se, ettei ryhdytä mihinkään, missä onnettomuus voi piileskellä. Erityisen huolellisesti listataan naapuruston mustat kissat ja tiet, joiden yli niillä on tapana kulkea; vuoden 13. perjantait ja tikapuut, joiden ali joutuisi kulkemaan. Tietysti vältettävien listaan liitetään kaikki kulkuneuvot, joilla liikkuessa voi joutua onnettomuuteen. Loppuviimeksi poltetaan lista ja annetaan itselle lupa onnistua kaikessa mihin ikinä ryhdytään. *Mukavaa, että teitä on näin runsaasti. Kaikki kiinnostuneet mahtuvat mukaan kurssille ja saavat diplomin lopputyöstä.
Bongauskurssi
Otetaan aluksi selvää, miten monta ikkunaa huushollissa on ja minkälaiset verhot niissä on. Parhaat ovat sellaiset, joiden raosta voi vaivihkaa tarkastella pihatapahtumia joutumatta itse nähdyksi. Kirjataan valikoitu otos kunkin ikkunan näkymistä lintulaudalle/kadulle/pihaan/ maantielle/naapurin pihalle/metsään/ties minne eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Näistä laaditaan asiaankuuluvat taulukot ja lasketaan todennäköisyys, millä jossakin ikkunanäkymässä tapahtuu jotakin. Tämä helpottaa osumista oikeaan ikkunaan silloin kun siellä on jotain tapahtumassa. *Tervetuloa kurssille. Voin vakuuttaa, että tämän kurssin jälkeen teillä ei ole kuunaan minkäänlaisia ajankulun ongelmia öin eikä päivin.
Kurssinperuutuskurssi
Kuten tiedetään, joskus käy niin, että kurssille ei tule riittävästi osanottajia tai kurssinpitäjä kyllästyy ihan itse höperehtimään julkisesti. Silloin tarvitaan kurssinperuutustaitoja. Kuten sekin tiedetään, peruutus ei ole ihan niin helppoa kuin suoraan eteen päin ajaminen. Peruutuskurssi antaa valmiuksia mm. lypsää eri tavoin lisää kurssilaisia, uusia määräajoin kurssin ulkoasua/nimeä/kurssinpitäjää. *Jos nyt sattuisi niin ikävästi, että kurssinperuutuskurssille ei tule riittävästi osanottajia, peruutetaan se muitta mutkitta: pannaan lappu luukulle.
*Tämän jälkeen Pissismummo päättikin muitta mutkitta peruuttaa kaikki suunnittelemansa kurssit ja ilmoittautua keksimälleen kurssivapaalle vyöhykkeelle askaroimaan tähdellisiä.
Nonnih, puhisi Pissismummo kohtsillään kahvins porot luettuaan ja aamulehden siemaistuaan. {Vai miten se nyt oli.} Sitä se teettää, kun syksyin keväin päivää tasataan, talvin kesin seisautellaan ja joka neljäs vuosi vielä lykätään joukkoon yksi ylimääräinen. Ei mikää ihme, että menee kerran kolmessasadassa vuodessa purtut ja tollat sekasin pahemman kerran.
Nythän pääsi käymään niin, että ei tärkeämpää pulmaa ole nähty mummonmuistiinkaan. {Älkääs kuulkaa ilvehtikö siellä, etteikö muka ole kaksinen se.} Kyllä on tosi paikka, kun Mummo joutuu päättämään tortun ja pullan välillä. Ikämummoset nääs ovatten karusti sisäistäneet kakarasta asti sen, ettei molempia sovi samaan syssyyn ottaa, nih, mitäs luulitte, hähää.
Selvähän se, että tänään vaara vaanii viatonta mummoa. Siellä ne päivänsankarit tappelevat vitriineissään ja jahtaavat asiakasparkaa joka hyllynkäänteessä hillosilmä poskella ja kermavaahto suupielestä tursuen. Kyllä saa liukasliikkeinen olla, ettei joku tahmapullero tai kiilusilmätortukas tälläydy kuluttajamummon kiusaksi tarpeellistavarain sekaan.
Sitäpaitsi viidespäivä tätäkuuta on kansallisrunoilijan eikä hänen kyökkileipurinsa merkkipäivä, heristelee Pissismummo tietäväisenä. Juu ja sitäkinpaisti {vai miten se}, kovin on ylimainostettua syömätavaraa tuo. Muotoon puristettua korppujauhoa, kitusiin tarttuisi, jonsei olis kostuketta ja liukastetta, hihii.
Toisekseen laiskiaisliukkaat {tai mitkä} täällä on joka viikko talvisaikaan. Enempi vain riivinrautaa kengänpohjiin ja keppiä kehiin, hekottelee Pissismummo.
Aamulla herään ääniin, Toinen lapioi pihatieltä lunta, tulee sitten ulkoraikkaana kertomaan, että kello on kuusi. (Olin pyytänyt herättämään ennen töihin lähtöään.) Pitäisi oikeastaan nousta aina näin aikaisin, ajattelen, on niin suloista seurata miten aamu hiljalleen valostuu ikkunan takana. Yöllisen lumisateen jäljiltä maailma on tänään niin puhdas ja kaunis.
Illalla soitti Nuoruusystävä. Tulin niin onnelliseksi tyttömäisestä pälpätyksestämme, siitä meille ominaisesta huimasta puheenjuoksutuksesta, joka voi alkaa mistä vain ja päätyä mihin vain. Siinä tuli sanoiksi myös oleelliset, minun pinnanalainen väsymykseni äidin kiukutteluista, hänen surunsa rakkaasta metsäpolusta, jonka ympäriltä oli kaadettu metsä.
Päivä lähtee matkalleen näistä mietteistä, antautuu elettäväksi.
matkalla luo ja pois, suuntaan ja toiseen, aina matkalla kotiin
Torstaimummelit ovat pitkin viime syksyä kertoneet karmeita tositarinoita siitä, millaista kohtelua he ovat saaneet terveyskeskuksessa. Valitus jatkuu aina uusin variaatioin. Olisi jo todella tarpeen saada edes yksi hyvä kokemus lieventämään synkkää näkymää.
Tässä ei puhuta siitä, miten hankalia vanhuspotilaat voivat olla ja usein ovatkin, kuten minkä ikäiset tahansa. Puhutaan siitä, miten vanhuspotilaita kohdellaan. Miksi he tulevat päivystyksestä tai lääkäriltä itku kurkussa kotiin saamatta mitään apua? – Mitäs te tänne tulette, ei teitä mikään vaivaa, menkää kotiinne siitä..
Kaupungissamme on periaatteessa hyvin järjestetty avohoito. Hoitajat ovat ystävällisiä ja kotona selviytymistä tuetaan mahdollisimman pitkään. Todellisuudessa tuki saattaa olla puolen tunnin käynti kahdessa viikossa, lääkkeet jaetaan dosettiin ja vointia kysytään. Käytännön apua mihinkään kodinhoidolliseen ei saa, jos ei eläke riitä maksuihin. – Joskus huutelen hoitajan perään, veisitkö roskapussin, kun on niin vaikea ulkona liikkua..
Turvapuhelinjärjestelmä toimii ja sitä tarjotaan mieluusti kotona asuvalle. Monisairaalla yksin asuvalla vanhuksella on vaikea yö ja hän soittaa hädissään ranneketta. Aikaa kuluu. Lopulta kaksi ronskia miestä ilmaantuu paikalle, mittaavat verenpaineen ja murisevat äkäisinä mennessään: turhaan soittelet, eihän tällä mitään hätää ole..
Jonakin torstaina otin kotihoitoon yhteyttä huonovointisen vanhuksen luvalla. – Kyllä, hänen tilanteensa on meillä tiedossa. Niin. Aivan. Lääkärin päivät ovat niin täynnä kuin olla voi. Eiköhän se pian järjesty. Jos oikein paha tilanne on, niin päivystykseen.. – En minä sinne päivystykseen lähde. Makuuttavat pari tuntia ja laittavat kotiin. Ei se mitään auta. Pitää vain kärsiä..
Pitääkö?
