Artikkelin Myötäkiukku kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sun, 03 Feb 2008 19:40:11 +0000

On todettu, että mielialan lasku ja masentuneisuus lisäävät fyysisiä kipuja ja yleistä huonovointisuutta. Jos vanhuksella ei ole mielialaa hoitavia ja turvaa antavia verkostoja, mihinkä hän ottaa hädissään yhteyttä; terveyskeskukseen. Hyvältä ei tunnu sekään, että yksille ihmiselle kasaantuu useilta tahoilta sekä vapaaehtois- että ammattiapua, kuten Susanna mainitsi. Pitäisi koordinoida, että kaikille riittäisi – jokaisella pitäisi olla joku!

Kirjoittaja: Ystävämies

Ystävämies — Sun, 03 Feb 2008 14:15:07 +0000

Se kustannustehokkuus-ajattelu on lyhytnäköistä. Ennaltaehkäisevä yksinäisyyden ja sen kautta masentuneisuuden torjunta on taloiudellisesti kannattavaa. Äskettäin tutustuin erään tutkimuksen tuloksiin, joka osoitti esim. että vanhusten ryhmä, joka sai psykososiaalista kuntoutusta, käytti kuntouksen aikana ja sen jälkeisinä vuosina n. 30 {b195221a10a1fd9fb3a5b01a51efd600d33662cb52de181d4366fdfbbc3c5b7a} vähemmän terveyskekuspalveluja kuin verrokkiryhmä, joka ei kuntoutusta saanut. Kuntoutus toi monille uusia ystävyyssuhteitaita, jotka jatkuivat myös kuntoutuskauden jälkeen.
Kvartaalitalouteen innostuneet päättäjät eivät osaa laskea pitemmälle.

Kirjoittaja: SusannaR

SusannaR — Sat, 02 Feb 2008 19:29:08 +0000

Niin,ehdottomasti pitää!

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 02 Feb 2008 18:01:37 +0000

Poliittiset ja taloudelliset eturistiriidat tekevät demokratiassa sen, että kun kaikkien pitää saada jotakin, kukaan ei saa riittävästi. Jos metro vähentäisi yksityisautoilua – kuten ajatus kaiketi on – se voisi toimia pitkän päälle ilmastoystävälliseen suuntaan. Mutta kaikkihan eivät asu linjojen varsilla tai eivät suostu muuttamaan tottumuksiaan..
Kun valta ja raha polkevat ihmisarvoa, jonkun pitää siis kärsiä. Silti saa ja pitää kysyä arvojen perään.

Kirjoittaja: SusannaR

SusannaR — Fri, 01 Feb 2008 19:24:03 +0000

Niin, lisään vielä sen että esim. kuinka paljon varoja esim. metron rakentaminen Espooseen vie sieltä, missä rahaa eniten tarvittaisiin.

Ei kyse ole aina vain pienistäkään asioista.

Kirjoittaja: SusannaR

SusannaR — Fri, 01 Feb 2008 19:12:46 +0000

Niinpä, kaikkiallahan se raha ajaa inhimillisyyden edelle. Esimerkiksi kuinka paljon se, että Espooseenkin asti tulee metro, vie pois rahaa sieltä, missä sitä eniten tarvittaisiin.

Joko ihmiset luottavat vääriin päättäjiin tai sitten sekään ei riitä; demokratia on vain silmänlumetta.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 01 Feb 2008 18:27:39 +0000

Jotenkin näyttää siltä, että kustannustehokkuus ja tulosvastuu kunnallisissa palveluissa on vienyt työntekijät niin tiukoille, että potilaan asemassa olevan ihmisen kunnioitus jää jalkoihin suorituspaineen alla.
Kun huononäköinen ja vaikeasti liikkuva vanhus hoitaa vielä huonokuntoisempaa puolisoaan kaukana keskustan palveluista olevassa mökissä eikä saa tarvitsemaansa apua, tuntuu kyllä, että arviointi pettää jossakin.

Kirjoittaja: SusannaR

SusannaR — Fri, 01 Feb 2008 17:50:50 +0000

Mielenkiintoinen puheenvuoro! Olen itse miettinyt samaa, kun työssä nähnyt aika paljon erilaisia tarinoita. Joillakin tuntuu olevan ihan tungosta: käy siivooja, kotihoito, seurapalvelu, seurakunnan työntekijä. Nämä kaikki siis samalla henkilöllä. Tuli tunne, että häntä ei ainakaan ole ole unohdettu!!

Sitten taas toinen, terve, jo lähes 80-vuotias vanhus joka huolehtii vielä jopa omien pikkusisarustensa voinnista, mutta ei saa itse apua, ei kotihoitoa eikä muuta, kun on niin hyvässä kunnossa! (yksinäisyys kuitenkin vaivasi).

Sitten on niitä, jotka ovat masentuneita mutta joiden tila on kuitattu ”vanhuudenhöperyydellä” tms. He käyttävät, kuten muutkin masentuneet, paljon terveyskeskuspalveluja, koska ei osata kysyä mielialaa. Masennuspotilaat saattavat hakea moniin eri oireisiin vuosia apua, juosta lääkäreillä, todellinen syy jää aina tutkimatta kun vikaa ei mistään löydy.

Minusta syy ei ole terveyskeskulääkäreiden eikä hoitajien; he tekevät minkä pystyvät.

Niin, kenen sitten? En ole koskaan ollut niitä jotka aina vain nojaavat ns. päättäjien voimiin, mutta toivottavasti joku osaa katsoa asiaa kokonaisvaltaisesti, pieniäkään yksityiskohtia unohtamatta.

(olen juuri kuullut parilta sosiaalialalla työskentelevältä tuttavaltani, miten kaikilla päättäjillä ja johtajilla on hienoja visioita, mutta ruohonjuuritason toiminnasta ei tietoakaan).