Artikkelin Avautumisia kommentit

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sun, 04 Nov 2007 10:48:16 +0000

Susanna, kommenttisi tuo tähän vielä tärkeän näkökulman auttamisen asenteista. On olemassa ihmisiä, joita pelkkä sana ’auttaa’ ärsyttää, tuntuu luovan asetelman, jossa ei olla rinnakkain vaan toinen on heikompi toista. Ajattelen, että avukseni tuleva saa olla minua vahvempi ja toivon todella, että niin olisikin, esimerkiksi kriisitilanteessa. (Puhun nyt siis tosiasiallisesta avuttomuudesta ja vahvuudesta, en asenteellisesta.) Mieleen on jäänyt piispan täydellinen avuttomuus tsunamin jälkeen onnettomuuspaikalla. Hänet koettiin inhimilliseksi kyllä, mutta oliko siitä järkyttyneille ja shokissa oleville tosiasiassa apua, se jäi mietityttämään. Thaimaalaiset näyttivät säilyttäneen toimintakykynsä ja kykenivät sillä tavalla olemaan todella avuksi.

Kirjoittaja: SusannaR

SusannaR — Sun, 04 Nov 2007 07:03:15 +0000

Kyllä kuulija – ainakin minä – vaistoaa yleensä aika herkästi millä asialla kuuntelija on. Haluaako ”tirkistellä” vai vilpittömästi auttaa ja kuunnella.

On myös auttajia, jotka haluavat asettua henkisesti toisen yläpuolelle auttamistilanteessa; ”auttavat” siis pönkittääkseen omaa egoaan. Tällaisenkin vaistoaa aika herkästi.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Sat, 03 Nov 2007 18:55:29 +0000

Onneksi kuitenkin on, niitä aidosti aikaansa antavia. Kommenttisi – kiitos siitä – sai miettimään, että ehkä onkin parempi käyttää ilmaisua kuulija sellaisesta, jolla ei ole uteliaisuus motiivina?

Kirjoittaja: Alia

Alia — Sat, 03 Nov 2007 09:28:30 +0000

Kuuntelijoita on aika harvassa… nimittäin aitoja. Kuuntelemalla tirkistelijöitä taas on aika tiuhassa. Aito kuuntelija ja kuuntelemisen taito on lahja, kun semmoisen kohtaa – kuuntelulla tirkisteleviä voi vaikkapa varoa!

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Fri, 02 Nov 2007 16:55:27 +0000

Kun olen matkaillut diakoniatyössä toimivan ystäväni kanssa, olemme kokeneet usein tällaisia tilanteita. Olemme pohtineet, miten tuntemattomatkin ihmiset tietävät, että nuo tuossa ovat kuuntelijoita. Omat hyväksytyksi ja torjutuksi tulemisen kokemukset ovat opettaneet lempeää suhtautumista silloinkin, kun tilanne ei salli jäädä kuulemaan. Kuten sanoit, vapaaehtoistyössä erityisesti huomaa, miten tärkeä kuunteleva lähimmäinen on. Kaikkiin huojentaviin kohtaamisiin ei tarvita ammattilaista, riittää kun on läsnä.

Kirjoittaja: Heinäpelto

Heinäpelto — Fri, 02 Nov 2007 16:14:39 +0000

Minulle on käynyt useinkin niin, aivan tuntemattomatkin ihmiset alkavat kertomaan asioista. Jotenkin kun on ihmisten kanssa tekemisissä, oppii vaistoamaan, kuka haluaa puhua ja kuka ei. Esim. vapaaehtoistyössä. Se onkin hyvä taito, että vaistoaa, millä tavalla ja koska toinen haluaa kertoa asiansa.

Minäkin uskon, että jokaisella on tämä puoli mistä sanoit: tulla vastaanotetuksi ja hyväksytyksi, omana itsenään.