Artikkelin Taite kommentit https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Mon, 09 Jul 2007 18:08:02 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.2 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-288 Mon, 09 Jul 2007 18:08:02 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-288 Mehtäsielu, kiitos sanoistasi ja juhlaterveisistä. Tulin lohdutetuksi!

]]> Kirjoittaja: mehtäsielu https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-287 Mon, 09 Jul 2007 17:22:29 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-287 Jatkan vielä edellistä kommenttia tällä lainauksella, jonka poimin mukaani viikonlopun Herättäjäjuhlilta Lahdesta, jossa olin elämäni ensimmäistä kertaa. Tässä oli niin paljon lohtua kaikille matkamiehille (sitähän me kaikki olemme).

Meille sanotaan tänään: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista?? Päämäärää emme tunne. On vain luotettava, että Hän, joka on liikkeelle lähettänyt, osoittaa suunnan ja määrää matkan. Ystävät, ei niin pitkää eikä lyhyttä matkaa, ettei siihen liittyisi lupaus, että Jumala siunaa matkamiestä ja antaa myös ajallaan hänelle ravinnon. ”

]]> Kirjoittaja: mehtäsielu https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-286 Mon, 09 Jul 2007 17:13:05 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-286 Tällaisten kokemusten edessä on aivan sanaton. Itkettää. Ja välillä itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Valoa ja voimia sinulle, heille, kaikille.

]]> Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-285 Sun, 08 Jul 2007 18:43:02 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-285 Kiitos, ystävät! Monia tarinoita on, jokaisen kokemus on yksilöllinen, vaikka samantapaisia tuntoja löytyykin. Minua mietityttää muutoksen roolimyllerrys. Reagoin kuin tytär, mutta toimin kuin hoitaja. Äiti reagoi kuin uhmaikäinen lapsi. Muutos: muutto käytännöllisenä projektina ja kaiken peruuttamaton muuttuminen tunneasolla tytär-äitisuhteessa. Äiti hapertuu pois, hän on oikeassa sanoessaan, ettei varmaan tässä uudessa paikassa kauan ole. Joudutimme ehkä jotain elämästä luopumisen prosessia?

]]> Kirjoittaja: Arru https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-284 Sat, 07 Jul 2007 19:27:15 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-284 Koskettavaa, tuli muistot mieleen oman äidin vastaavasta tilanteesta. Kuvasit hyvin, miten omaisen väsymys syö parhaintakin hyvän tahdon tunnetta. Ihmisiä olemme kaikki. Mutta äidilläsi on kuitenkin sinut, jolle voi vaikeimmatkin tuntonsa vuodattaa, muiden kanssa täytyy skarpata! Jaksamista!

]]> Kirjoittaja: savisuti https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-283 Sat, 07 Jul 2007 18:24:43 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-283 Kauniisti kirjoitit, hieno lukea. Minulla tuo on edessä vielä, toistaiseksi äiti asuu kotonaan. Ymmärrän mietteet, luopumista meillä kaikilla. Vaikea katsoa vierestä kun äidin voimat vähenee.

Voimia sinulle!
savisuti

]]> Kirjoittaja: Obeesia https://kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-282 Sat, 07 Jul 2007 18:23:08 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/07/07/taite/#comment-282 Tekisi mieleni sanoa: otan osaa. Vaikka niin sanotaan vain hautajaisissa.

Minä olen välttynyt näiltä kuvioilta: äitini kuoli sairaalassa päivää ennen kun hänet piti siirtää vanhainkodin hoivaosastolle. Hän oli ollut aikoinaan piikana siinä samassa talossa ja vastusti viimeiseen saakka lähtöä sinne. Ei tarvinnut lähteä.

Isä taas sinnitteli kotona 88-vuotiaaksi. Hän hoiti kehitysvammaista poikaansa ja päätti lopulta itse, että lähtee vanhusten palvelukeskukseen poikansa kanssa. Hän järjesti pehmeän laskun veljelleni, joka oli aina ollut kotona. Viisi vuotta he ehtivät asua siellä yhdessä, nyt veljeni jatkaa yksin.

]]>