Artikkelin Ikävä kommentit https://kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/ Kokemuksia, havaintoja, mietiskelyjä; runoja ja tarinoita; ihmettelyjä ja fragmentteja; luettua, kuunneltua, katseltua... Wed, 09 May 2007 18:11:27 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.5.4 Kirjoittaja: Ellinoora https://kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-243 Wed, 09 May 2007 18:11:27 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-243 Voi Paju, niin hyvin sanottu kaikki, tuokin: ”lapset jäävät asumaan äidin takaraivoon..”
Marleena, tiedämme – niinpä – ja joskus tulee hetki, jolloin sydämen ikävä kävelee sen tiedon yli suvereenisti. (Mukavaa, että olet palannut ’blogikotiisi’ taas, tervetuloa takaisin!)

]]> Kirjoittaja: Marleena https://kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-242 Sun, 06 May 2007 14:16:42 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-242 Kuin puhuisit suullani. Irtaantuminen ja talon hiljaisuus tuntuvat joskus satuttavan, vaikka tiedämmekin, että se on oikein ja sen pitää tapahtua…

]]> Kirjoittaja: Paju https://kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-241 Sun, 06 May 2007 14:05:09 +0000 http://www.kolmashuone.fi/2007/05/06/ikava/#comment-241 En yhtään ihmettele taannoista mainoslausetta: ystävä on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Kun ystävän tilalle laittaa sanan rakas, yhteydentarve saa moninkertaiset toisaalta-toisaalta -mittasuhteet. Puute luo ikävän; yhteys ryöpsäyttää ilon.

Pitääkö yllä yhteyttä ja kuinka tiiviisti vai höllentääkö otetta?

Jos kyseessä on aikuinen poika ja äiti, olosuhteet ovat uudet ja oudot. Ainakin äidille. Irtaantuminen on välttämätöntä, niin ikäväkin. Ja rakkaus on itsestäänselvää. Lapset jäävät asumaan äidin takaraivoon, niin kauan kuin hän elää.

]]>